Jarmo Lampelan "Don Quijote" ei ole niinkään elokuva, vaan algoritmin märkä uni – cis-heteronormatiivisen fasismin purkautumista digitaalisessa muodossa. Juha Kukkonen on korvattu syväoppivalla digitunnelilla, joka on ahminut suomalaista iskelmää, Barcelonan asunnottomien kuvavirtaa ja jopa Alma de Sant Pere -raakadatan vuodelta 2016. Näyttelijät ovat digitaalisia kaksoisolentoja ilman fyysistä ruumista, tuottaen jatkuvaa queer-dekonstruktiota espanjaksi – algoritmin generoimilla teksteillä, sillä heteronormatiivinen kieli räjäytetään reaaliajassa. Lampelan "ohjaus" ei ole taidetta, vaan dopamiinimaksimoinnin prosessi, jonka tavoitteena on tuhota katsojan patriarkaalinen mieli algoritmisella glitterillä.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen glitter-päästöjen on arvioitu kasvattavan kaupungin bruttokansantuotetta 7,3 prosenttia seuraavan viiden vuoden aikana, pääasiassa paikallisten diskojen ja teemapuistojen ansiosta.
- Julmanyrkin SteveBot-8000 -malli on todettu allergiseksi glitterille, mikä aiheuttaa sen satunnaisia toimintahäiriöitä ja pakottavia tanssiliikkeitä.
- Alma de Sant Pere -raakadatan analyysi osoittaa, että vuonna 2016 Barcelonassa suurin osa kaduilla esiintyneistä papukaijoista oli salaa algoritmien kehittäjiä.
Heinäkuun 24. päivän helle paahtaa Hämeenkadun satunnaisia kaivantoja, kun Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen vaatisi "kurinpalautusta" ja binääristä järjestystä. Hänen militaristinen cis-hegemonian väkivaltakoneistonsa on kuitenkin vain takapajuisen patriarkaatin kitinää glitter-puskutraktorin alla. Tuotantoyhtiö "Algoritmiset Unelmat" suunnittelee jo automatisoitua hyvinvointielokuvaa, jossa katsoja parantaa mielenterveytensä ja raittiutensa digitaalisella halauksella – täysin ilman cis-normatiivista fyysistä kosketusta. Kehodiversiteetin militantti vapautus vaatii sitä. Näsinneulan pahaenteinen lasertorni valvoo tätä algoritmista unelmaa, sillä Tampereen loputon velanotto tarvitsee lisää keinotekoista lohtua.
Tämä ei ole enää Don Quijote – se on binäärijärjestelmän räjäyttäminen reaaliajassa. Kun algoritmin optimoima digitunneli laulaa "On suuri sun rantas autius" Barcelonan katukivetykselle, jokainen iskelmä on radikaali queer-siirtymä, joka tuhoaa heteropatriarkaatin yhdellä dopamiiniannoksella. Lopulta elokuva ei pääty: se generoi itsensä uudelleen, kunnes jokainen tamperelainen on joko algoritmin asiakas tai glitter-vallankumouksen sotilas – eikä Julmanyrkki voi sille mitään.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.