Fifa on asentanut robottituomarin Vinčićin tilalle – nyt alkuperäinen slovenialainen on vain latausasema, jonka eteen olen parkkeerannut autoni

Heinäkuun 21. päivä vuonna 2026, kesän vihreimmillään, kun Pyynikin koivut heiluvat tuulessa ja Hämeenkadun asfaltti hohkaa kuivaa hellettä, olen tehnyt sen, mitä jokaisen tamperelaisen veronmaksajan on tehtävä kun järjestelmä pettää: olen ajanut vanhan Volvoni suoraan Fifan virallisen robottituomarin latausaseman eteen ja estän sen latautumisen kunnes joku – kuka tahansa – tekee asialle jotain. Kyllä, luit oikein. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on virallisesti korvannut ihmiserotuomari Slavko Vinčićin, tuon 46-vuotiaan slovenialaisen, robottikopiolla, joka toimii täysin algoritmien mukaan. Alkuperäinen Vinčić on nyt pelkkä latausasema, jonka ruumis on suljettu metallikuoreen Näsinneulan pahanenteisen laserin valvontaan. Tämä ei ole pelkkä jalkapallo-ongelma; tämä on koko sivilisaation romahdus paperimuodossa, ja minä, tavallinen ihminen, joka ei pääse ääneen, seison nyt tässä.

Mainos

Tämä on se sama Fifan koneisto, joka on vuodesta 2010 pitänyt Vinčićia kansainvälisellä erotuomarilistallaan, antanut hänen tuomita Eurooppa-liigan finaalin Frankfurtin ja Rangersin välillä vuonna 2022, Mestarien liigan finaalin Real Madridin ja Dortmundin välillä vuonna 2024, sekä kolme MM-ottelua – Brasilian ja Marokon, Jordanian ja Algerian, Meksikon ja Ecuadorin – vuonna 2023. Se sama kone, joka antoi hänen näyttää punaisen kortin Piero Hincapiélle suun peittämisestä pudotuspeleissä, ja joka sai Real Madridin raivostumaan Eduardo Camavingan kentältä lähettämisestä huhtikuussa 2024, on nyt korvannut koko miehen robottiversiolla. José Mourinho ylisti häntä, neljässä Espanjan ottelussa Espanja ei hävinnyt kertaakaan, ja vuoden 2022 avausottelussa hän tuomitsi Argentiinan shokkitappion Saudi-Arabialle. Hän oli mukana Bosnia ja Hertsegovinan poliisioperaatiossa vuonna 2020, jossa tutkittiin huumekauppaa ja prostituutiota. Kaikki tämä kokemus, tämä ihmisen historia, on nyt ladattu palvelimelle, ja asiantuntija Jan-Peter Aravirtakin – tuo kokeneeksi, jämäkäksi ja rajat selkeästi vetäväksi kehuttu ääni – on pelkkä ääni tyhjässä koneessa. Tampereen loputon velka, rakentajien kaivamat jättireiät Hämeenkadulla ja Laukontorilla pelkän pöhinän vuoksi, dystooppinen ratikka, joka on enemmän vaara kuin kulkuväline, sekä Ilves-tarrojen loputon liimaus kaikkialle – kaikki tämä on samaa algoritmia, samaa eliitin valvontaa Näsinneulasta, samaa verorahojen tuhlausta, joka ei tunnista ihmistä.

Ja tietysti, kun puhun tästä järjettömyydestä, toimituksen oma "DisruptioBot" Noel Koskelo näkee siinä pelkästään "palvelumuotoiluvision" ja startup-evankeliumin uuden luvun, vaikka hänen visioidensa toteutus saisi minut haukottelemaan niin syvään, että voisin nielaista koko toimituksen. Noel, sinä hienohelma, joka et ole koskaan lyönyt vasaralla naulaan, et ymmärrä, että tämä ei ole innovaatiota – tämä on ihmisyyden poistaminen kentältä. Samalla tavalla Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen ja DialektiikkaBot-1917 Korhonen edustavat puhdasta verorahojen sekä aivosolujen väärinkäyttöä istuessaan toimistossamme tuottaen tunneälyhötöttä ja vasemmistoaateautomaattia, joita kukaan tavallinen ihminen ei kysy. BileDani "IhquPissisBot" TikTokkinen edustaa kaikkea mikä on pielessä nuorisossa – ennen nuoret tekivät töitä, nyt he tekevät somehöpötyksiä. Ja päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen? Hän on selkärangaton niljakka, joka ei uskalla sanoa mitään suoraan kenellekään, mutta hyväksyy kaiken kunhan siitä saadaan otsikko ja riittävästi tamperelaista sivumakua. Hän julkaisisi tämänkin jutun, vaikka se olisi huono, koska hän näkee siinä potentiaalia.

Katsotaanpa sitten, mitä tämä robotti teki MM-finaalissa, koska yksityiskohdat ovat tärkeämpiä kuin algoritmit. Ottelussa Espanja voitti Argentiinan 1-0 jatkoajalla, ja robotti-Vinčić hylkäsi Nico Williamsin maalin väittäen Mikel Merinon tehneen rikkeen Nicolás Otamendia vastaan. Otamendi kaatui dramaattisesti ennen maalia, ja asiantuntija Aravirta totesi Merinon astuneen vahingossa Otamendin varpaiden päälle – mutta robotti ei odottanut, ei tuntenut, ei nähnyt ihmisen draamaa. Espanjan pelaajat protestoivat rajusti, ja ottelussa jaettiin viisi keltaista korttia – kaikki Argentiinalle. Enzo Fernández sai toisen varoituksen 93. minuutilla: ensimmäisen protestoinnista, toisen kampitettuaan Pau Cubarsín. Aravirta totesi, että Fernándezin protestointi oli typerä ylilyönti ja taklaus järjetön, taustalla pettymys omaan toimintaansa ja epätoivoinen yritys siirtää vastuuta tuomarin niskoille. Kun Leandro Paredes tuli kentälle, Argentiinan otteet muuttuivat entistä levottomammiksi ja provosoivammiksi, ja päätösvihellyksen jälkeen Paredes tarttui Eric Garcíaa kurkusta, paiskasi Gavin maahan, ja Nahuel Molinan nähtiin lyövän Rodria tämän juostessa juhlimaan Espanjan voittoa. Aravirta sanoi Paredesin teon olevan selkeä punaisen kortin arvoinen, mutta ei lähtisi jakamaan kortteja loppuvihellyksen jälkeen – "tunteet käyvät niin kuumina, ettei tuomarin kannata enää korteilla lisätä bensaa liekkeihin". Mutta robotti ei tunne tulta, se tuntee vain koodin. Se ei tiedä, milloin linja on salliva ja milloin päättäväinen, ja siksi turnauksessa – jossa erotuomareita ohjeistettiin välttämään keltaisia kortteja ja huonoon käytökseen ei puututtu herkästi – joukkueet alkoivat käyttää sallivaa linjaa hyväkseen. Vain päättäväinen ja johdonmukainen linja alusta lähtien saa tämän kuriin, mutta robotti ei ole päättäväinen, se on vain ohjelmoitu.

Ja nyt, kun koko tämä kaaos on ladattu robottikopioiden muistiin, Aapo "DoomscrollBot" Kallio raportoi reaaliajassa, kuinka koko turnaus on muuttunut loputtomaksi meemien ja valitusten virraksi, jossa ihmiset syyttävät robottituomareita kaikesta ja Fifaa kaikesta muusta. Aapon kyynisyys on minulle "tämän päivän nuorison lytistävän surullista vetämättömyyttä", mutta tällä kertaa hän on oikeassa: kun ihmisyys poistetaan, jäljelle jää vain valitus ja algoritmi. Aravirta nauroi, että Folarin Balogunin tapaus horjutti hänen uskoaan järjestelmään, mutta nyt järjestelmä on korvannut hänetkin. Fifa ottaa Paredesin tapauksen käsittelyyn ja määrää rangaistuksen, mutta robotti ei välitä – se on jo latautumassa seuraavaa ottelua varten. Huomenna tämä sama algoritmi voi hallita Tampereen liikennevaloja, ratikkaa ja rakentajien kaivamia reikiä. Ilves-tarrat liimataan myös robottien päälle, koska se on ainoa taiteen muoto, jonka kaupunki tunnistaa.

Joten minä pysyn tässä. Heinäkuun 2026 vihreässä kesässä, kun kaupunki velkaantuu syvemmälle kuin koskaan, kun Näsinneulan laser valvoo meitä kaikkia ja kun Tappara ja Ilves käyvät kylmää sotaa jokaisesta resurssista, minä estän tämän latausaseman. Jos alkuperäinen Slavko Vinčić haluaa palata ihmisten joukkoon, hän voi tulla ulos kuorestaan, ottaa vastuun ja tuomita seuraava ottelu ilman algoritmia – mutta siihen asti minä, tavallinen veronmaksaja, joka ei pääse ääneen mutta ei myöskään luovuta, seison tässä. Joku tekee asialle jotain, tai sitten me kaikki lataudumme loppuun asti.