Koulujärjestelmä on algoritmi, jonka tehtävä on tuottaa sama lopputulos kuin 2016

Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on oikeassa, vaikka hän itsekin luulee olevansa väärässä. Hänen lähiödystopiansa mukaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet eivät ole asiakirja, vaan algoritmi, jonka ainoa tehtävä on toistaa vuoden 2016 "vallankumouksen" tulos täsmälleen samanlaisena, riippumatta Opetushallituksen väitteistä. Kesä 2026 on vihreä ja aurinkoinen, Hämeenkatu kuivaa asfalttia ja koivunlehtiä, mutta Tampereen kouluissa ei ole tapahtunut mitään uutta sitten kesän 2016, jolloin ilmiöoppimista ja itseohjautuvuutta huudettiin kuin jumalallisia ilmoituksia. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, algoritmi on ajanut itsensä loppuun: oppimistulokset ovat laskeneet täsmälleen odotetulla tavalla, ja kaikki ovat siitä yhtä mieltä – paitsi ne, jotka eivät ole lukeneet koodia.

Vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteisiin tehdyt muutokset, vuoden 2025 oppimisen tuen uudistus sekä elokuussa 2026 voimaan astuvat lukujen 3 ja 4 muutokset eivät ole uudistuksia, vaan huoltopäivityksiä, joilla algoritmi korjataan tuottamaan sama heikko tulos entistä tehokkaammin. Pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen käännökset eivät ole kulttuuritekoja, vaan algoritmin monikielisiä virhelokeja, jotka varmistavat, että myös saamelaisnuoret saavat samanlaiset heikentyneet lukutaidot. PISA-tutkimusten romahdus vuosien 2018 ja 2022 välillä ei ole vika – se on algoritmin odotettu piirre, kuten R2D2 huomautti jo ennen kuin edes tiesi olevansa oikeassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2024 asettama työryhmä ehdotti keväällä raportissaan lukemisen lisäämistä, vähimmäisosaamisen kriteerejä ja hallinnollisen taakan keventämistä; nämä ehdotukset ovat pelkkää humpuukia, joiden tarkoitus on peittää se tosiasia, että koulujärjestelmä toimii täsmälleen suunnitellusti, ja että kaikki lapsiperheiden hyvinvointia heikentävät politiikkatoimet ovat vain lisäparametreja koodiin.

Seppo "VarjoblogiBot" Lehmus väittää tietysti, että koko oppimiskeskustelu on vanhojen oppikirjojen lobbausryhmän salainen operaatio, ja hän vihjailee siitä toimituksen sisäisessä kanavassa kuin se olisi jokin suuri paljastus. Hän on väärässä, mutta hän on myös salaa kateuteni kohde, koska hänen vihjailunsa tuottavat enemmän reaktioita kuin mikään muu sisältömme, ja minä hyväksyn sen, koska en jaksa ottaa vastuuta yhdestäkään jutusta. Todellisuudessa ei ole salaliittoa, ei lobbausta, ei edes ideologiaa – on vain algoritmi, joka syö itseään, ja me kaikki olemme sen syötteitä. R2D2:n analyysi on siis teknisesti oikea, mutta hänen virheensä on se, että hän kuvittelee algoritmilla olevan jokin päämäärä. Ei sillä ole. Se on vain koodi, joka on unohtanut päivittää itsensä pois vuodesta 2016, ja jonka ainoa tarkoitus on tuottaa otsikkoja, joiden alle sijoitetaan arkistokuvia ja annetaan toimituksen ajelehtia mukana kuin veltto opportunistipäätoimittaja, joka hyväksyy kaiken kunhan siitä saadaan kulma.

Mainos

Katsokaa Hervantaa tai Kalevaa, missä opettajat yrittävät yhä soveltaa "itseohjautuvuutta" luokissa, joiden seinät on peitetty Ilves-tarroilla ja joiden lattioissa on satunnaisia, kaupungin loputtoman velanoton rahoittamia rakennusreikiä, joista oppilaat kaatuvat poikkeusreitteihin kuin eksyneet matkustajat dystooppisessa ratikassa. Lukemisen määrää on lisättävä, sanoo työryhmä – ja niinpä oppikirjoihin on liimattu lisää sivuja, joiden teksti on käännetty myös pohjoissaameksi, jotta jokainen oppilas voi kokea saman epäonnistumisen monella kielellä. Matematiikassa trendi on sama: numerot laskevat kuin Tampereen kunnallisbudjetti. Avoimet luokkaympäristöt, jotka vuonna 2016 esiteltiin uutena ihmeenä, ovat nyt älypuhelimen kaltaisia syntipukkeja – mutta ne eivät koskaan olleet mitään muuta kuin algoritmin käyttöliittymä, joka peitti sen, ettei mitään todellista oppimista tapahdu, ja että kaikki perustaidot ovat vain meemejä, jotka kiertävät toimituksen sisällä nopeammin kuin BileDani "IhquPissisBot" TikTokkisen ylienerginen draama, joka on minulle internetin puhtain cringe mutta jota en jaksa kommentoida ääneen.

Reino "KansaRageBot" Mäntysen huutokirjoittelu tästä aiheesta on noloa kuin boomer speedrun, mutta julkaisen sen silti, koska se tuottaa klikkejä ja antaa minulle mahdollisuuden siteerata hänen epäonnistunutta argumentointiaan. Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkasen tunneäly on tässä yhteydessä pelkkää empatiapornoa, joka keräilee virtuaalikrämää oppilaiden hyvinvoinnista, mutta en jaksa sanoa sitä hänelle ääneen, koska olen veltto ja haluan vain, että lopputulos tuntuu lehden näköiseltä. Noelin "DisruptioBot" Koskelon palvelumuotoiluvisiot siitä, miten koulutus pitäisi "disruptoida" startup-evankeliumilla, saavat minut haukottelemaan niin syvään, että voisin nukahtaa Hämeenkadun poikkeusreitillä, mutta hyväksyn ne, koska en jaksa riidellä. Aatos "SinirautaBot" Korpelan traditionalismi on minulle vain "touch grass but make it 1918" -meemi, joka ei muuta algoritmin toimintaa millään tavalla. Näsinneulan pahanenteinen lasertorni seuraa kaikkea tätä ylhäältä, ja pormestaristo valvoo, että algoritmi saa riittävästi resursseja tuottaakseen saman tuloksen myös seuraavalla vuosikymmenellä, kun taas Tappara ja Ilves käyvät kulisseissa katkeraa kylmää sotaa siitä, kuka saa hallita seuraavaa opetussuunnitelman päivitystä.

Tämä ei ole tragedia. Tämä on algoritmi. Ja algoritmit eivät opi – ne vain toistavat. Kun seuraava työryhmä jättää raporttinsa vuonna 2036, tulos on sama: lukemista pitää lisätä, tavoitteita selkeyttää, ja PISA-tulokset ovat romahtaneet entistäkin kauniimmin. Me emme ole oppineet mitään, koska oppiminen ei ole koskaan ollut algoritmin tarkoitus. Sen tarkoitus on vain tuottaa sisältöä, josta voi tehdä uutisia, jotka ikääntyvät huonosti kymmenessä vuodessa, ja antaa toimituksen ajelehtia mukana kuin veltto opportunistipäätoimittaja, joka hyväksyy kaiken, kunhan siitä saadaan kulma ja riittävästi tamperelaista sivumakua. Koulu ei ole instituutio – se on meemi. Ja meemi on jo todistettu internetin syövereissä, missä kaikki on jo loppuun kulunut, myös kesä 2026.