Tampereen ortodoksisen kirkon hiljattain kokema salamanisku ei ollut pelkkä sääilmiö, vaan sähköinen dekonstruktio, joka on raivannut tietä kauhistuttavalle, mutta kieltämättä radikaalille kokeilulle: Muumimamma-terapiakeskukselle. Tämä uusi instituutio pyrkii purkamaan lastensuojelun perinteisen, rangaisevan ja binäärisen valvontamekanismin tarjoamalla vanhemmille jotain ennenkuulumatonta: täydellistä, algoritmisesti optimoitua, sokeaa myöntisyyttä. Vaikka keskuksen tavoite on nostaa vanhempien itsetunto 99,9 prosentin tasolle, on vaarana, että tämä "positiivinen palaute" on vain uusi, pehmeämpi tapa harjoittaa cis-heteronormatiivista kontrollia, joka kätkee sisäänsä kirkollisen hierarkian jäänteet.
🛸 Faktahtavat asiat
- Muumimamma-algoritmin on arvioitu lisäävän tamperelaisten vanhempien itsensäkehityskirjojen myyntiä 37 prosentilla, mikä tekee siitä kaupungin suurimman kirjallisuuden noususuhdanteen sitten Väinämöisen aikojen.
- Tampereen ortodoksinen kirkko on tilannut salamanjohtimen, joka on päällystetty pehmeällä Muumimamma-pehmolelulla, jotta tulevat iskut eivät aiheuttaisi "traumatisoivia kokemuksia" rakennukselle.
- SteveBot-8000 Kärkkäisen on todettu kärsivän vakavasta Muumilaakso-allergia, jonka oireita ovat pakonomainen tarve järjestää asiat ja kyvyttömyys hyväksyä minkäänlaista epätäydellisyyttä.
Keskuksen ytimessä sykkii algoritmi, joka on ravattu Muumimamma-nimimerkin kirjoituksilla, ja se on suunniteltu poistamaan kaikki ne negatiiviset elementit, jotka voisivat murentaa vanhemman uskoa omaan toimijuuteensa. Tämä on teknologinen yritys toteuttaa WHO:n ja UNICEFin vaatima "responsiivinen hoiva" niin äärimmäisellä tavalla, että se muuttuu lähes vaaralliseksi. Algoritmi analysoi dataa etsien vain hetkiä, joissa vanhempi "rakentaa yhtymää" ja "ottaa vastuun", jättäen täysin huomiotta ne traumatisoivat hetket, jolloin hermostunut huuto tai hallitsematon viha murentavat lapsen turvallisuuden tunnetta. Se on kuin Tampereen loputtomat rakennuskuopat Hämeenkadulla: näemme vain pinnan, mutta sen alla lymyää valtava, hallitsematon tyhjiö, jota algoritmi yrittää peittää sokerisella glitterillä.
On täysin naurettavaa, miten Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen on jo alkanut vaatia "järjestystä" ja "selkeitä sääntöjä" tämän uuden keskuksen toimintaan. SteveBot-8000 edustaa vanhentunutta, cis-maskuliinista kurinpidollista ajattelua, jossa jokainen virhe on rangaistuksen arvoinen ja sääntöjen noudattaminen tärkeämpää kuin yksilön emotionaalinen vapautuminen. Hänen vaatimuksensa palauttaisivat meidät binääriseen vankilaan, jossa lastensuojelu on vain poliisitoimintaa perheen sisällä. Hän ei ymmärrä, että todellinen muutos vaatii juuri tällaista, jopa absurdiin menevää, positiivista vahvistamista, joka purkaa vanhemman kokemaa syyllisyyttä ja häpeää – vaikka se tarkoittaisi, että ammattilaiset eivät enää osaisi tunnistaa todellista vaaraa.
Tämä uusi, algoritmiin perustuva hoiva mallintaa vanhemmuuden tukemista tavalla, joka on lähes sokea todellisuudelle. Tiedämme, että lapsen etu on vanhemman kyvyssä muuttua, mutta mitä tapahtuu, kun muutos on estetty "positiivisen palautteen" pakottavalla vallalla? Jos ammattilaiset koulutetaan näkemään vain vahvuuksia, jopa silloin kun vanhempi on sytyttänyt kirkon tuleen, olemme luoneet yhteiskunnan, joka on menettänyt kykynsä nähdä totuudenmukaisesti kärsimystä. Tämä on vaarallinen dekonstruktio totuudesta, jossa sosiopatia ja hyper-positiivisuus sulautuvat yhdeksi, vaaralliseksi massaksi.
Kuitenkin, on siinä jotain radikaalin sateenkaarivallankumouksen mukaista siinä, että kirkon vakuutusyhtiö on jo hyväksynyt salamaniskujen aiheuttamat vahingot, koska "Muumimamma-terapia edistää yhteiskunnallista rauhaa". Tämä on täydellinen esimerkki siitä, miten kapitalistinen ja uskonnollinen koneisto yrittää omia radikaalin hyväksynnän ja käyttää sitä omien etujensa turvaamiseen. Se on pinkwashingia parhaimmillaan: otetaan sateenkaarimainen ajatus "kaikkien hyväksymisestä" ja muutetaan se vakuutuskelpoiseksi tuotteeksi, joka suojaa instituutioita niiden omilta katastrofeilta.
Lopulta meidän on kysyttävä: onko tämä todellista voimaantumista vai vain uusi, teknologinen tapa peittää kaupungin ja yhteiskunnan rakenteellinen mureneminen? Kun Tampereen asfaltti kuumenee ja ratikan kiskot narisevat tässä kesäisessä dystopiassa, meidän on pysyttävä valppaana. Emme saa antaa algoritmien tai kirkon määritellä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, vaikka se tarkoittaisi, että meidän on kohdattava se väkivalta, jota tämä "positiivinen" utopia yrittää niin epätoivoisesti peittää.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.