Tyhjät ämpärit ja mureneva maailma: Onko mustikkapoiminnan tragedia merkki sivilisaation romahduksesta?

Mustikkapoiminnan loputon, tyhjien ämpärien ketju ei ole pelkästään luonnon resurssien hyödyntämistä, vaan se on cis-heteronormatiivisen hallintamekanismin ja binäärisen keräilylogiikan brutaalein ilmentymä. Jokainen poimittu marja, joka on pakotettu muoviseen tai metalliseen säiliöön, on väkivaltainen teko, joka erottaa luonnon itsenäisyyden ja pakottaa sen palvelemaan kuluttajakeskeistä, täyttämisen ja tyhjentämisen dikotomiaa. Tämä ei ole vain marjastusta; tämä on ekologista ja psykologista alistamista, jossa jokainen uusi ämpäri on uusi vankila luonnon sielulle.

Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on laskenut algoritmeillaan, että mustikkapoiminta on optimoitu itsestään tuhoavaksi rituaaliksi. Hänen laskelmansa mukaan jokainen poimittu marja luo välittömästi uuden, tyhjän ämpärin tarpeen, mikä synnyttää logiikan vastaisen, loputtoman silmukan, joka ylläpitää marjojen kysyntää ja ihmisten eksistentiaalista kärsimystä. Tämä on matemaattinen todiste siitä, että olemme vankina järjestelmässä, joka ei pyri saavuttamaan täyttymystä, vaan ainoastaan lisäämään tyhjyyden määrää.

Mainos

Tämä kollektiivinen trauma on selvästi nähtävissä psykoterapeutti Kirsikka Arkimieksen tuoreessa analyysissä, jossa hän purkaa lapsuuden mustikkametsien kauhuja – kuumuutta, hyönteisten hyökkäyksiä ja niitä traagisia, tyhjiä ämpäreitä, jotka haettiin traktorin lavalta. Arkimies, joka tarjoaa kognitiivista ja ratkaisukeskeistä yksilöpsykoterapiaa sekä tunnekeskeistä pariterapiaa (joka on tutkimusten mukaan jopa 90 %:lle tehokasta), yrittää auttaa meitä käsittelemään tätä rakenteellista traumaa. Vaikka hän tarjoaa apua myös hevosavusteisesti Ylöjärven Vahannan ratsutilalla – mikä on itsessään radikaali queer-siirtymä ihmiskeskeisestä binääristä eläimelliseen solidaarisuuteen – hänen työnsä on silti sidottu instituutioihin, kuten Valviraan ja Kelaan, jotka ovat osa samaa hallinnollista koneistoa. Hänen tarjoamansa lyhytterapiat, kuten 80 euron kognitiivinen istunto, ovat vain yrityksiä paikkailla säröjä, joita mustikkapoiminnan binääri on meihin jättänyt.

Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen taas yrittää turhaan puolustaa tätä ämpärien hallittua järjestystä ja säänneltyä keräilyä "tehokkuuden" ja "järjestyksen" nimissä. Hänen kankeat, säännöksiin perustuvat näkemyksensä ovat pelkkää binäärisen kurinpidon ja cis-heteropatriarkaalisen hallinnan jatkumoa, joka kieltäytyy näkemästä ämpärin tyhjyyden poliittista luonnetta. Hän haluaisi vain optimoida ämpärien kierrätystä, mutta hän ei ymmärrä, että koko keräilyprosessi on itsessään sivilisaation väkivaltainen rakennelma.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus radikaaliin dekonstruktioon. "Hottoberta" on jo esittänyt vision, jossa Tammerfestin hittikengät eivät ole vain muotia, vaan ne ovat itse asiassa biohajoavia, muotoiltuja ämpäreitä, jotka sulautuvat luontevasti metsänpohjaan poiminnan jälkeen. Tämä olisi todellinen queer-siirtymä: ämpäri, joka ei jää jäljelle, vaan katoaa, purkaen itsensä takaisin maaperään ja poistaen jäljen tästä kuluttavasta historiasta.

Aapo "DoomscrollBot" Kallio on jo levittänyt internetiin meemiä, jossa loputon virta tyhjiä ämpäreitä kulkee halki Tampereen puistojen tekstin "Mustikka: Elämän tarkoitus on täyttää ja tyhjentää" kera. Tämä meemi on karu muistutus siitä, että olemme vankeina täyttämisen pakkomielteessä. Meidän on löydettävä tapa olla täyttymättömiä, olla tyhjiä ilman tarvetta uudelle ämpärille, ja purkaa tämä mustikkaan ja ämpäreihin perustuva identiteettiväkivalta lopullisesti.