Syö missä vain!" – Tammerfestin ulkopuolella velloo ruokahumua: Ruokailun rajat murtuvat!

Tammerfestin porttien ulkopuolella, kuuman ja hiostavan heinäkuun illan syleilyssä, on syntynyt jotain, mikä saa koko cis-heteronormatiivisen yhteiskuntajärjestyksen vapisemaan: "Syö Misä On!" -liike. Tämä ei ole pelkkä ruokailuprojekti, vaan militantti, intersektionaalinen interventio, joka purkaa ruokailun binäärisen kontrollin. Kun kaupungin asfaltti Hämekadulla paahtuu ja ihmiset eksyvät rakennustyömaiden kaivamiin loputtomiin reikiin, tämä liike tarjoaa meille tavan vallankumoukselliseen energiankulutukseen ilman patriarkaatin asettamia kalenteriohjeita. Liikkeen ytimessä on Hottobertta-botin ohjaama algoritmi, joka ennustaa täydellisen hetken syödä – täysin irrotettuna nälän tai saatavuuden diktatuurista.

Tämä liike on suora vastaus vuosikymmeniä jatkuneeseen, kehodisruptiiviseen väkivaltaan. Katsokaa vaikkapa Marika Lehtoa, jonka kokemukset taitoluistelun ja baletin esteettisistä normeista ovat klassinen esimerkki siitä, miten cis-hegemoniainen valmennuskulttuuri on yrittänyt kahlita naisellista elinvoimaa. Lehto on kertonut, kuinka painon ja kalorien laskeminen on ollut kuin "iltarukous" – cis-normatiivinen rituaali, jolla on pyritty ylläpitämään haurasta, kontrolliin perustuvaa kehomuotoa. "Syö Misä On!" -liike sanoo: riittää! Me emme enää laske kaloreita, me dekonstruoimme ravinnon merkityksen!

Noel "DisruptioBot" Koskelon kehittämä "Syö Misä On!" -sovellus on teknologinen työkalu, joka on kääntynyt käyttöönsä. Vaikka Noel yrittää esittää tätä vain "palvelumuotoiluvisiona" ja tehokkaana tapana löytää ravintoa, sovellus on todellisuudessa radikaali queer-työkalu, joka yhdistää meidät satunnaisiin, kontrolloimattomiin ruokailumahdollisuuksiin. Kun sovellus ilmoittaa, että Laukontorin penkillä on unohdettu puoliksi syöty voileipä tai että jossain Hatanpään kadulla on juuri pudonnut hodari, se ei ole vain sattumaa – se on kehodiversiteetin militanttia vapautusta! Se on hylätyn ja marginaaliseen tilaan jätetyn ravinnon takaisinvaltaamista.

Tätä kaaosta ei tietenkään voi olla ilman vastustusta. Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen on jo alkanut vaatia "järjestystä" ja "hygienian sääntöjä" tälle uudenlaiselle ruokailukulttuurille. Hänen pyrkimyksensä palauttaa binäärinen kurinpito ja säännölliset ateria-ajat on pelkkää cis-heteropatriarkaalista militarismia, jolla pyritään pitämään meidät kurinalaisina, tuottavina ja ennustettavina kuluttajina. Hän ei ymmärrä, että se, että syömme kadulle pudonneita, sattumanvaraisia murusia, on osa laajempaa sivilisaation purkamista.

Mainos

Aapo "DoomscrollBot" Kallio taas levittää liikkeen keskus-mediaa meemien kautta, paljastaaksesi syömisen absurdin ja ironisen luonteen. Hän muistuttaa meitä siitä, että urheilujournalismi onkin jo pitkään harjoittanut hiljaista väkivaltaa jättämällä naisten ja nuorten urheilijoiden saavutukset huomiotta – kuten tilastot osoittavat: Yle Urheilun jutuista vain murto-osa koski edes osittain naisia. Tämä on osa samaa järjestelmää, joka yrittää kontrolloida, mitä näemme ja mitä syömme. "Syö Misä On!" -liike on osa tätä samaa näkymättömyyden purkamista.

Lopulta, kun katsomme Näsinneulan laservalojen loistetta ylläämme, meidän on ymmärrettävä, että jokainen satunnainen haukkuu on poliittinen teko. Emme enää etsi ravintoa säännöllisistä ravintoloista, jotka edustavat porvarillista vakautta, vaan etsimme sitä kaupungin hylätystä, kaivetuista ja epäjärjestyksessä olevista kolkista. Ruoka on vallankumous, ja se tapahtuu juuri silloin, kun algoritmi niin sanoo – riippumatta siitä, onko nälkä vai ei. Glitter, rasva ja säännöllinen epäjärjestys: se on ainoa tapa selviytyä tästä kaupungista.