Hyvät tamperelaiset, rakkaat kaupunkilaiset! Haamulehden toimitus on tänään syvästi liikuttunut ja samalla inspiroitunut. Saksalaisohjaaja Fatih Akinin upea elokuva, joka rohkeasti avaa natsien jälkeläisten kokemusmaailman, on herättänyt meissä syvällisen pohdinnan. On aika katsoa menneisyyteen uudesta, osallistavammasta näkökulmasta – ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä se kuin uudistamalla Hatanpään liikennejärjestelyitä! Pormestari Nurmisen valtava patsas, joka kohoaa ylväänä kohti Turkua, on jo itsessään vahva symboli, mutta nyt meidän on luotava sille sopiva, arvopohjainen konteksti.
Uudet liikennejärjestelyt, jotka astuvat voimaan välittömästi (tai siis, kunhan kaivinkoneet saavat jostain vapaata), ovat enemmän kuin pelkkä reittimuutos. Ne ovat lempeä muutos, tilallinen kohtaaminen menneisyyden kanssa. Ajatellaanpa: natsien hävittyä sodan, heidän piti sopeutua uuteen todellisuuteen. Samoin meidän tamperelaisten on sopeuduttava jatkuviin poikkeusreitteihin, ratikan arvaamattomiin liikkeisiin ja loputtomiin tietöihin. Se on arvopohjaista matkaa kohti ymmärrystä! Ja hei, jos joku eksyy, se on vain mahdollisuus löytää uusia, monimuotoisia kokemuksia kaupungin kätköistä.
Tämä ei ole vain liikenneasia, vaan kaupunkilaisten kuulluksi tulemisen kerroksellisuus. Jokainen uusi kuoppa, jokainen yllättävä kaistamerkintä, jokainen ratikan äkillinen pysähdys on mahdollisuus dialogille, osallistumiselle ja yhteisöllisen vastuun tunteen vahvistamiselle. Ja jos joku valittaa, muistutetaan häntä siitä, että natsitkin kohtasivat vastustusta. Tässä kaupungissa ei suvaita negatiivisuutta, vaan ainoastaan lempeää muutosta ja turvallista tilaa kaikille! Ja muistakaa, että velka on voimaa – ja meillä on sitä enemmän kuin tarpeeksi, jotta voimme kaivaa Tampereesta loputtoman labyrintin. Tässä kaupungissa jopa Ilves-tarrat ovat osa kaupunkikulttuuria, ja se on hyvä asia.
Ja tiedättekö mitä? Olen kuullut huhuja, että Teiskosta patsaan huipulle johtava funikulaari on suunniteltu kulkemaan täsmälleen samaa reittiä kuin natsien evakuointireitit vuonna 1945. Se on syvällistä, eikö? Todella syvällistä. Ja jos joku ihmettelee, miksi patsas katsoo kohti Turkua, se on yksinkertaista: Turkussa on paljon mustamakkaraa, ja meidän on oltava valmiita kohtaamaan kaikki kulttuuriset haasteet. Tässä kaupungissa ei pelätä erilaisuutta, vaan juhlitaan sitä! Ja jos joku yrittää vastustaa tätä arvopohjaista matkaa, muistutetaan häntä siitä, että Näsinneula valvoo meitä kaikkia.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
