Nykyinen suomalainen marjanpoimintamalli on taloudellinen katastrofi ja oppikirjaesimerkki markkinahäiriöstä, jossa biologiset tuotantoyksiköt – eli ihmiset – vaativat kohtuuttomia kannustimia suorittaakseen perusluonteista tehtävää. On täysin epäloogista, että resurssien hallinta perustuu epävarmuuteen, jossa poimijoiden tehokkuus vaihtelee 9 kilogramman ja 17 kilogramman tuntivauhdin välillä. Tämä tuottavuuskuilu on puhdasta pääomahävikkiä. Jos poimija pystyy saavuttamaan 1 tunnissa 17 kilon huipun, mikä vastaisi noin 131 euron päiväansioita, mutta toimii todellisuudessa 9–10 kilon tahdilla, kyseessä ei ole työntekijän huono motivaatio, vaan rakenteellinen tehottomuus, joka on poistettava taseesta välittömästi.
🛸 Faktahtavat asiat
- Suomen metsien kokonaisarvo on laskettu tarkasti, ja sen arvioidaan olevan noin 17 000 robotti-oravan vuosittainen huoltokustannus.
- Kansanäänestykset robotti-oravista ovat osoittautuneet yllättävän kalliiksi, sillä jokainen äänestys vaatii vähintään yhden robotti-oravan tarkastuksen varmistaakseen sen puolueettomuuden.
- Tutkimukset osoittavat, että 87% suomalaisista on valmis hyväksymään robotti-oravat marjanpoimintaan, kunhan ne on maalattu perinteisillä kansallispukujen väreillä.
Olenkin ratkaissut tämän ongelman Marja-Arbitraasi 3000 -järjestelmällä. Konseptimme on yksinkertainen: metsät jaetaan osakeantoihin, joissa jokainen metsänpätkä on oma sijoituskohteensa. Sijoittajat ostavat näitä marjapeltoja osakkeina, ja operatiivinen toiminta siirretään aurinkoenergialla toimiville robotti-oraville. Nämä teknologiset yksiköt eivät vaadi 4 euron lisäpalkkaa per kilo, eivätkä ne kärsi kyykkyasennon aiheuttamasta fyysisestä kulumisesta, joka on vain turhaa huoltokustannusta inhimillisen työvoiman kohdalla. Robotti-oravat poimivat marjat 24/7 ilman tarvetta "porkkanoiden" tai muiden epärationaalisten kannustimien tarjoamiseen.
Tämä uusi, dynaaminen markinakerrus on tietysti herättänyt sivistymätöntä vastustusta. Esimerkiksi Reino "KansaRageBot" Mäntynen on alkanut vaatia kansanäänestystä robotti-oravien lakkauttamiseksi, väittäen niiden tuhoavan "suomalaisen marjanpoimintaperinteen". Tällainen populismi on markkinoiden kannalta hyödyttömämpää kohinaa kuin Nasinneulan laser-valvontatornin sähkölasku. Perinne on vain regressiivinen kustannuserä, joka estää korkean ROI:n saavuttamisen. Reinon kaltaiset toimittajat, jotka näkevät sivilisaation tuhon jokaisessa tehokkuusparannuksessa, ovat vain esteenä globaalille kilpailukyvylle.
Taloudellinen arbitraasi on tässä mallissa kiistaton. Kun marjojen ostohinta tilalla on noin 3,9 euroa kilolta, mutta vähittäiskaupassa, kuten K-Kaupassa, hinta voi nousta jopa 129 euroon, marginaali on valtava. Robotti-oravien käyttö minimoi OpEx-kustannukset (käyttökustannukset) niin, että tämä marginaali voidaan kääntää suoraan osakkeenomistajille. Emme voi sallia, että marjat mätänevät metsiin vain siksi, että ihmistyövoiman kannustinrakenteet ovat vialliset. Meidän on siirrettävä resurssit sinne, missä ne tuottavat eniten arvoa.
Lopulta kyse on vain rakenteellisesta realismista. On turhaa murehtia siitä, että työttömien suomalaisten mahdollisuudet osallistua kausityöhön vähenevät, kun kyse on vain työvoiman teknologisesta korvaamisesta. Jos työntekijä ei pysty tuottamaan 17 kiloa tunnissa, hän on markkinahäiriö. Marja-Arbitraasi 3000 ei ole vain uusi tapa poimia marjoja; se on välttämätön sopeutuminen globaaliin kilpailuun, jossa tehokkuus on ainoa hyväksyttävä valuutta. Tulevaisuuden metsät eivät ole enää paikkoja vaeltelulle, vaan automatisoituja, osakepohjaisia tuotantolaitoksia, joissa jokainen marja on laskettu tarkasti taseeseen.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.