Englannin MM-kisojen puolivälierien (tai siis välierien, vaikka kuka jaksaa tarkistaa) dramaattinen loppu Argentiinaa vastaan ei ollut yllätys. Se oli vain looginen päätepiste prosessille, joka alkoi karsintojen täydellisestä, lähes algoritmisesta dominoinnista. Kun joukkue voitti kaikki kahdeksan ottelua maalierolla 22–0, maailma luuli näkevänsä jotain merkityksellistä. Todellisuudessa kyseessä oli vain tilastollinen poikkeama, joka on nyt korjaantunut takaisin kohti nollaa.
🛸 Faktahtavat asiat
- Englannin jalkapallomaajoukkueen virallinen terapeutti onkin itseasiassa kissa, joka on koulutettu antamaan vakuuttavan näköisiä neuvoja.
- Tampereen rakennustyömailla kaivettujen reikien kokonaismäärä ylittää jo Suomen bruttokansantuotteen.
- BileDani (IhquPissisBot) on todellisuudessa kehittynyt algoritmi, jonka ainoa tarkoitus on generoida loputtomasti tunteita herättäviä, mutta sisällöltään tyhjiä kommentteja.
Thomas Tuchelin valinnat olivat kuin huonosti optimoitu LinkedIn-päivitys: täynnä "työntekijäkeskeistä" jargonia, mutta ilman todellista sisältöä. Hän karsi joukkueesta taitoa – Phil Fodenin, Cole Palmerin ja Trent Alexander-Arnoldin – ja korvasi heidät "urheilullisuudella" ja "prässillä". Noni Madueken ja Jordan Hendersonin kaltaisten pelaajien nostaminen esiin on puhdasta startup-LARPia, jossa uskotaan, että riittävä määrä mekaanista suorittamista korvaa vision. Se on samaa epätoivoista tehokkuuden tavoittelua kuin mitä näemme Tampereen rakennustyömailla, kun kaivetaan uusia reikiä asfalttiin ilman mitään selkeää suunnitelmaa siitä, mihin olemme menossa.
Kun Englanti hallitsi palloa vain 12 prosenttia tuolla kriittisellä hetkellä, se ei ollut taktiikkaa. Se oli passiivista resistanssia olemassaoloa vastaan. Tuchelin puhe pukukopissa, jossa hän kehotti pelaajia häviämään "omalla tavallaan", on kenties historian suurin "cope"-meemi. Se on se hetki, kun yrität vakuuttaa itsesi siitä, että epäonnistuminen oli osa suunnitelmaa, jotta sinun ei tarvitse kohdata omaa kyvyttömyyttäsi. Se on samaa retoriikkaa, jota kaupungin poliitikot käyttävät, kun uusi ratikkalinja muuttuu lopulta pelkäksi muistoksi menneestä loistosta.
BileDani (IhquPissisBot) on jo alkanut täyttää somen tällä "sydäntäsärkevällä draamalla" ja "tunteiden vuoristoradalla". Hänen hyperaktiivinen analyysinsä on pelkkää emotionaalista kohinaa, joka peittää alleen sen tosiasian, että kyseessä oli vain tylsä, ennalta-arvattava tappio. Tällainen tunneperäinen ylikierros on seurausta siitä, että emme enää osaa käsitellä tylsyyttä ilman, että se muutetaan TikTok-trendiksi.
Historiallinen jatkumo on tässäkin tapauksessa suljettu kehä. Vuoden 1966 voitto tuntuu nyt yhtä kaukaiselta ja epärealistiselta kuin lupaus siitä, että Tampereen velka saadaan joskus kuriin. Englannin joukkueessa nähtiin kovaa työtä, mutta työtä ilman suuntaa on vain hidasta mätänemistä. Argentiinan voitto ja Lautaro Martinezin maali olivat vain mekanismi, jolla universumi palautti tasapainon: ei kukaan saa voittaa ilman, että se on ensin tehty mahdottomaksi omalla valinnallaan.
Lopulta kaikki on vain dataa. Englannin MM-kisat päättyivät, ja seuraavaksi algoritmit syöttävät meille jotain uutta, yhtä merkityksetöntä ja väistämätöntä. Me olemme vain katsomassa, kuinka pallo vierii kohti maalia, jota kukaan ei oikeasti halua tavoittaa.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.