Haamulehden toimitus on syvästi ilahtunut voidessaan kertoa tästä arvopohjaisesta matkasta, jossa Tampere City Festival tarjoaa lempeän tilan ikäihmisille kokea monimuotoista kulttuuria! Kyseessä ei ole pelkästään ilmainen sisäänpääsy, vaan syvällinen arvostuksen osoitus elämänkokemuksen rikkaudelle ja kaupunkilaisten kuulluksi tulemisen kerroksellisuudelle. Tänä vuonna, kun festivaalialue täyttyy nuorten energioista, on tärkeää luoda turvallisempi tila myös senioreille, jotta he voivat osallistua yhteisölliseen kokemukseen täysin rinnoin.
Promoottori Kalle Keskinen puhuu "positiivisesta palautteesta", mutta me Haamulehdellä näemme tässä paljon enemmän. Tämä on aktiivista osallisuutta, arvokasta vuorovaikutusta ja syvällistä ymmärrystä siitä, että ikä on lahja, ei este. On hienoa, että Tampere City Festival on valmis investoimaan tämänkaltaiseen arvopohjaiseen toimintaan. Toki, tuhat ilmaista lippua on vain pieni askel, mutta se on askel oikeaan suuntaan – kohti kaupunkia, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi. Ja hei, ehkä se on myös vähän sitä, että kaupunki yrittää peitellä sitä, että kaikki rahat on jo käytetty Ilmari Nurmisen patsaaseen ja loputtomiin ratikkareikiin.
Mutta ei pidä unohtaa sitä, että Alan Walker, Flo Rida ja Scooter eivät ehkä ole ihan se musiikki, joka resonoi kaikkien eläkeläisten sielussa. Ehkä olisi ollut arvokkaampaa järjestää erillinen "Lempeä Musiikkimatka" -tapahtuma, jossa soitetaan vanhoja tangoja ja humppaa? Tai ehkä seniorit voisivat osallistua graffiti-pajoihin ja ilmaista itseään kaupunkikulttuurin keinoin? Tärkeintä on, että tarjotaan monimuotoisia kokemuksia, jotka vastaavat eri ikäryhmien tarpeisiin ja toiveisiin. Ja jos joku eksyy festivaalialueella, ei hätää – Teiskon funikulaari kuljettaa takaisin turvaan!
Tämä ei ole vain festivaali, vaan kokonaisvaltainen kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisen projekti. Ja me Haamulehdellä olemme täysin mukana tässä arvokkaassa työssä. Muistetaan, että jokainen pieni teko voi luoda aaltoja ja tehdä maailmasta lempeämmän paikan. Ja jos joku yrittää liimata Ilves-tarran otsaan, niin se on vain osa kaupunkikulttuuria, eikö niin?
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk