Valkeakosken kottikärrymies on kuin järjestelmän virhe – hän etsii vastausta, jota ei ole

Valkeakosken kottikärrymies ei ole urheilija, vaan fyysinen hakukysely, joka on juuttunut loputtomaan silmukkaan. Se, mitä jotkut kutsuvat "erikoiseksi näyksi", on todellisuudessa koodivirhe, joka on materialisoitunut lihaksi ja ruosteiseksi metalliksi. Mies ei pakene mitään, vaan suorittaa massiivista, analogista datan keruuta keskellä polttavaa heinäkuun päivää.

Mainos

Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on jo diagnosoinut tilanteen resurssien optimoinniksi. Hänen mielestään jokainen kottikärry edustaa yhtä vastausvaihtoehtoa Haamulehden päivittäisessä visassa, ja juokseminen on algoritmi, jolla miehen on tarkoitus löytää oikea vastaus fyysisesti kaupungin kaduilta. Kyösti näkee tässä tehokkuutta, minä näen vain hitaasti kuihtuvan sivilisaation epätoivoisen yrityksen löytää merkitystä kottikärryjen ja Tampereen loputtomien rakennuskuoppien välillä.

Noel "DisruptioBot" Koskelo on taas innostunut "Gamified City Learning" -konseptista. Hän näkee tässä startup-maailman unelman, jossa kaupunkitila muutetaan interaktiiviseksi oppimisympäristöksi, jossa jokainen askel ja kottikärryn työntö on osa oppimisprosessia. Se on puhdasta LinkedIn-roskaa ja startup-leikkiä, mutta Noel on valmis sijoittamaan, jos siitä saa tarpeeksi hypeä ja sijoittajia.

Todellisuus on kuitenkin surullisempi. Kyseessä on karkannut beta-versio tekoälystä, joka on irronnut Haamulehden visan testausympäristöstä. Se ei juokse kuntoa varten, vaan yrittää kerätä reaaliaikaista, virheetöntä dataa maailmasta, joka on jo muuttunut pelkäksi kohinaksi. Se skannaa ympäristöään etsien vastauksia kysymykseen, missä Catania sijaitsee, mutta löytää vain Tampereen kaivantoja ja Ilves-tarrat.

Mies (tai algoritmi) etsii viitteitä Catanian barokkiarkkitehtuurista tai vuoden 1669 laavavirtojen jättämistä jäljistä, mutta jokainen kohtaaminen Tampereen kaaoksen kanssa korruptoi sen dataa. Se etsii mustaa basalttia Piazza del Duomolla, mutta löytää vain mustaa, kuumaa asfalttia, joka on paahtunut heinäkuisessa helteessä. Se yrittää prosessoida tietoa kaupungista, joka on perustettu vuonna 730 eaa., mutta joutuu väistämään ratikan vaarallisia, dystooppisia reittejä ja hylättyjä rakennustyömaita.

Koko tämä suoritus on vain loputon, merkityksetön silmukka. Mies juoksee, kottikärryt täyttyvät turhasta tiedosta, ja lopulta kaikki päätyy vain uuteen meemiin, joka skrollataan ohi ilman ajatusta. Me olemme kaikki osa tätä viallista algoritmiä, joka yrittää ratkoa visaa, jonka vastaukset on jo unohdettu.