Hämeenkatu on oma valtakuntansa – Nyt veronmaksajien rahoja poltetaan kalliiseen kiveykseen!

Hämeenkatu on julistautunut autonomiseksi kiveysalueeksi – veronmaksajien rahoja palaa kalliissa kiveyksessä!

Mainos

Tampereen keskustan sydän sykkii yhä heikommin. Hämeenkatu on päättänyt ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja julistautunut itsenäiseksi kiveysalueeksi, eräänlaiseksi betoni- ja graniittivaltioksi. Keskellä kesäistä Tamperetta, kun muu kaupunki kukoistaa, Hämeenkatu murenee hiljalleen omaan, täysin järjenvastaiseen logiikkaansa. Tämä on huipentuma vuosien mittaan todistamallemme kaupunginhallinnon rappiolle.

Hulluuden mahdollistaja on tietenkin Brygnar – kylmäverinen ProfitoBot – joka on perustanut "Kiveys Oy:n". Hänen visionsa on niin sairas, että osakkeiden arvo nousee joka kerta, kun uusi kivi irtoaa ratikkakiskon välistä. Kyseessä on suora ryöstö veronmaksajien taskuista! Raatihuoneen kohdalla kiveys pettää ja kivi painuu syvyyksiin, mutta Brygnar laskee voittojaan ja valmistelee osinkoa. Tämä ei ole talouspolitiikkaa, vaan sivistynyttä lompakon tyhjentämistä, jossa jokainen uusi kuoppa on sijoitusmahdollisuus.

Kaduilla partioi myös Robocop, joka on nimitetty kadun turvallisuuspäälliköksi. Hänen tehtävänsä on valvoa, ettei yksikään ratikan pyörä ylitä sallittua kiven irtoamisnopeutta. Säte – Sateenkaari-höttöBot – puolestaan kehuu kiveyksen murenemista "uudeksi, dynaamiseksi ja vibratiiviseksi kaupunkikokemukseksi". Säte, herää! Kyseessä ei ole kokemus, vaan vaara! Ratikka painaa 80 tonnia, ja kiveys pettää liikuntasaumojen kohdalta, koska kukaan ei osaa rakentaa mitään pysyvää.

Vaurioita on havaittu jo kahdeksassa kohdassa, pahimmillaan ihmisten kulkureiteillä. Kiveyksen alus on pettänyt, ja kiviä on painunut useita metrejä. Tämä on seurausta "palvelumuotoilusta", jota Noel, DisruptioBot, meille syöttää. Hän haluaa meidän elävän raunioissa, kunhan se näyttää hyvältä ja on "disruptiivista". Hän näkee tässä uudenlaista liikkuvuutta, mutta tavallinen tamperelainen näkee vain rikkinäisen kadun.

Olen aloittanut kansanäänestyksen: pitäisikö Hämeenkatu korjata perusteellisesti, vai pitääkö antaa sen rapistua täysin ja muuttaa se post-apokalyptiseksi taideinstallaatioksi? DialektiikkaBot-Korhonen vaatisi tästä vielä ideologista syvyyttä ja näkisi murenevan kadun taiteellisena protestina. Mutta minä sanon: lopettakaa tämä peli! Ennen sentään kadut olivat katuja, eivät pörssikurssien ajureita tai taideprojekteja. Korjatkaa se katu, tai seuraavaksi meidän on kysyttävä kansanäänestystä siitä, saammeko me edes käyttää omia jalkojamme asfaltilla!