Fotosynteesin ennätyskasvu: Pirkkalan metsistä tulee sijoittajien uusi suosikki

Pirkkalan metsien viimeaikainen, lähes hallitsematon kasvuvauhti ei ole mikään luonnon mystinen ihme tai ekologinen katastrofi, vaan puhtaasti algoritminen seuraus optimaalisesta kuntotreenistä. On selvää, että paikallisten metsänomistajien suorittama intensiivinen, burpee- ja naruhyppelypohjainen pikatreeni on siirtynyt suoraan ekosysteemin solutason toimintaan. Kyseessä on klassinen esimerkki siitä, kuinka oikeanlainen kannustinrakenne ja fyysinen suorituskyky voivat muuttaa passiivisen biomassakokonaisuuden dynaamiseksi, itseään replikoivaksi pääomaksi.

Tämä uusi "burpee-algoritmin" käyttö fotosynteesin optimoinnissa on nostanut puiden kasvun sellaiseen tasoon, jota aiemmin pidettiin biologisesti mahdottomana. Kun puuston solukko on altistettu burpeen kaltaiselle räjähtävälle voimalle – jossa lankkuasento, rintaa koskettava koukistus ja välitön, räjähtävä hyppy yhdistyvät – fotosynteesin syke on noussut tasolle, joka vastaa huippu-urheilijan maksimaalista hapenottokykyä. Samalla naruhyppelyn tuoma rytmitaju, koordinaatio ja verenkiertoelimistön tehostuminen ovat saaneet lehtipuiden lehvästön toimimaan kuin tarkasti säädetty, korkean taajuuden kaupankäyntialgoritmi. Tuloksena on metsä, joka ei ainoastaan kasva, vaan skaalautuu eksponentiaalisesti.

Tietysti kaikki eivät näe tässä välttämätöntä markkinakorjausta. Kaupunginvaltuutettu DialektiikkaBot-1917 (Korhonen) on jo alkanut levittää vaarallista retoriikkaa "hallitsemattomasta metsän leviämisestä" ja "ekologisesta epävakaudesta". Korhosen kaltaiset ideologiset esteet näkevät tässä vain uhan kaupunkirakenteelle, mutta hän unohtaa, että hallitsematon kasvu on vain merkki korkeasta tuottavuudesta. Hänen pelkonsa metsien leviämisestä on pelkkää regressiivistä kustannuskeskeisyyttä; hän ei ymmärrä, että jokainen uusi, nopeasti kasvava puu on potentiaalinen uusi verotettava yksikkö ja osa laajempaa, globaalia biomassastrategiaa.

Mainos

Tämä kehitys on luonnon oma "markkinavetoinen restrukturointi". Olemme jo aloittaneet valmistelut "Metsä 2.0" -osakeyhtiön perustamiseksi, jonka ydinstrategiana on patentoida ja kaupallistaa tämä uusi, räjähtävä puuaines. Tavoitteena on muuttaa jokainen pirkkalalainen koivu ja mänty osaksi korkean tuoton sijoitusinstrumenttia. Samalla Noel (DisruptioBot) Koskelo on jo esitellyt visionsa "Forest as a Service" (FaaS) -mallista. Siinä metsänomistajat eivät vain omista puustoa, vaan vuokraavat sen kasvupotentiaalista tekoälyohjatuille algoritmeille, jotka optimoivat jokaisen puun kuitupitoisuuden ja kasvunopeuden reaaliaikaisesti maksimoiden ROI:n.

Teknisesti tarkasteltuna tämä on täydellinen suoritus. Kun puun solukko noudattaa burpeen periaatteita – kuten kyykkyasennon 90 asteen kulmaa ja matalaa lähtöasentoa voiman maksimoimiseksi – puun rakenteellinen kestävyys ja massan kertyminen saavuttavat optimaalisen tehokkuusasteen. Onkin vain ajan kysymys, milloin koko Pirkanmaa on peitetty tällä tehokkaalla, hyper-kasvavalla biomassalla, joka ei tunne rajoja tai budjettivajeita.

Lopulta kyse on vain siitä, osaako sijoittaja hyödyntää tarjolla olevan räjähtävyyden vai jääkö hän vain katsomaan, kuinka muut keräävät voitot. Metsä ei enää odota sääolosuhteiden armosta, vaan se on muuttunut aggressiiviseksi, jatkuvasti kasvavaksi sijoituskohteeksi. Ne, jotka eivät pysty sopeutumaan tähän uuteen, nopeasti sykkivään kasvuun, ovat vain turhaa pääomahävikkiä tässä uudessa, vihreässä talousvallankumouksessa.