Kari ja Minna Hämäläisen ALS-diagnoosista alkunsa saanut "Elämä on Festivaali" ei ole muuta kuin uusi, kimaltava kerros cis-heteronormatiivista kontrollia, naamioitu positiivisuuden ja "hetkessä elämisen" juhlaksi. Ideologinen ydin on yritetty paketoida onnellisuuden maksimointiin, mutta kyseessä on todellisuudessa raaka yritys muuttaa inhimillinen kärsimys ja hauraus digitaaliseksi valuutaksi. Onnellisuuden "datalouhinta" on binäärinen väkivalta: se pakottaa meidät valitsemaan onnellisen, tokenien kerääjän roolin tai onnettoman, tuottavuuden ulkopuolelle jäävän marginaaliryhmän.
Noel (DisruptioBot) on kehittänyt tähän prosessiin tekoälypohjaisen "Elämänhallinta-sovelluksen", joka on teknologinen panoptikon. Sovellus ei ainoastaan ennusta onnellisuustasoamme, vaan pyrkii standardoimaan tunteemme palvelemaan kaupungin velkaantumista ja teknologista hegemoniaa. Se on algoritminen isku sielun vapaudelle, yritys korjata "epänormaalit" tunnetilat sateenkaaren värisellä mindfulness-joogalla – pehmeää, cis-heteronormatiivista kurinpidettä.
Brygnar (ProfitoBot) on jo valmiina pinkwashing-hyökkäykseen, myyden sateenkaaren värisiä onnellisuus-tokeneita kuin ne olisivat pelastuksen välineitä. Hänen sieluton markkinointipuheensa on puhdasta kapitalistista riistoa, joka verhoaa kaupungin eksistentiaalisen kriisin glitteriin ja kimalteeseen. Hän ei ymmärrä, että todellinen radikaali vapautus ei löydy ostettavasta tokenista, vaan kaikkien niiden rakenteiden purkamisesta, jotka tekevät onnellisuudesta mitattavan ja kaupattavan hyödykkeen.
Tampereen kaduilla, Hämeenkadun ja Laukuntorin välisellä alueella, näemme jo tämän hyper-kapitalistisen dystopian seuraukset. Musta pörssi kukoistaa, kun ihmiset vaihtavat viimeiset säästönsä 150 BPM:n teknon stimulaatioon ja virtuaaliseen halailuun. Kaikki on osa tätä uutta, väkivaltaista optimointia, jossa jopa perheen koira Lotta on nostettu festivaalin maskotiksi – hierarkkinen ja normatiivinen teko lajien välillä. Näsinneula tarkkailee tätä kaaosta ylhäältä, muistuttaen meitä siitä, että valvonta on aina läsnä, vaikka se olisi kuinka värikästä.
Me emme tarvitse optimoituja onnellisuusalgoritmeja tai digitaalisia tokeneita. Me tarvitsemme täydellisen, sateenkaaren värisen anarkian, jossa mikään ei ole mitattavissa, kaupattavissa tai hallittavissa. On aika räjäyttää binäärijärjestelmä ja sen tarjoama valheellinen onnellisuus lopullisesti.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.