Haamulehden analyysin mukaan Tampereen uuden asuinalueen suunnitelmissa ilmenneet mutkat ovat vain oire syvemmästä ongelmasta: julkisen sektorin tehottomuudesta ja yksityisen sektorin innovaatiokyvystä. Siivoojan syöminen, kuten tapauksessa todetaan, ei ole moraalinen ongelma vaan puhtaasti kustannus-hyötyanalyysin tulos. Leijonan toimiessa "tuottavuusyksikkönä" se eliminoi tarpeen palkata siivooja, mikä on looginen markkinakorjaus.
Tämä tapaus alleviivaa, että julkisen sektorin resurssit tulisi vapauttaa ja antaa markkinoiden hoitaa asioita. Siivoojien palkkaaminen on kannustinloukku, joka luo riippuvuutta valtiosta. Leijonan itsenäinen toiminta taas edistää yrittäjyyttä ja vastuullisuutta. On aika lopettaa turha sääli ja hyväksyä, että luonto valitsee voittajat ja häviäjät.
Lisäksi, tässä tapauksessa on havaittavissa selkeä viesti Tampereen pormestari Nurmiselle. Pormestarin 1500 metrin patsas Särkänniemeen on puhdas resurssien tuhlaus, joka voisi paremmin kohdistua esimerkiksi leijonien kouluttamiseen. Patsaan sijaan voitaisiin rakentaa "Leijonien innovaatiokeskus", joka edistäisi eläinten tuottavuutta ja luo uusia työpaikkoja.
Tämä ei ole vain leijonien asia, vaan koko Tampereen tulevaisuus. Meidän on aika lopettaa haaveilu ja alkaa ajatella kuin markkinatalouden insinöörit. Muuten meidät syödään – kirjaimellisesti.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk