Kruunuvuorenrannan "ruumis" on vain digitaalinen kuori – Onko Helsinki jo muuttunut pelkiksi numeroiksi?

Kysymyksiä herää, kun virallinen narratiivi yrittää peittää totuuden niin tiheään verhoon, että sen läpi on vaikea nähdä edes kirkkaimmassa heinäkuun auringonpaisteessa. Viranomaiset tarjoilevat meille tarinaa onnettomuudesta, mutta tarkkaavaisimmat lukijat ovat huomanneet, että kaikki palaset eivät sovi yhteen – ne on pikemminkin liimattu paikoilleen huolimattomasti, kuin joku yrittäisi peittää digitaalisen murtovarkauden fyysisellä tragedialla. Kun Rajavartiolaitoksen sukeltaja nosti merestä 18-vuotiaan intialaisopiskelijan vainajan, hän ei löytänyt uhria, vaan jotain paljon pelottavampaa: biologisen käyttöliittymän, joka oli hylätty rannalle.

Onko sattumaa, että opiskelija, joka nähtiin viimeksi Kruunuvuorenrannan K-kaupassa 5. toukokuuta noin kello 20, katosi juuri silloin, kun hänen digitaalinen jalanjälkensä alkoi hävitä? Z-junalla Helsinkiin saapuminen kello 17 vaikuttaa olevan vain osa tarkkaan ajoitettua tiedonsiirtoprotokollaa. Lähde väittää, että K-kaupan Wi-Fi-yhteyden käyttö juuri ennen katoamista ei ollut sattumaa; opiskelija ei mennyt ostamaan virvoitusjuomaa, vaan latautui salaa kaupan verkkoon. Tässä vaiheessa on vaikea olla uskomatta, että kyseessä oli "Projektia Helsinki 2.0" -kokeilu, jossa nuoren, algoritmeja optimoivan mielen tietoisuus siirrettiin pilvipalveluun.

Tästä vaietaan virallisissa tiedotteissa, mutta yhteys on selvä: opiskelijan poikkeuksellinen kyky matematiikkaan ja ohjelmointiin teki hänestä täydellisen koekaniinin. Kyseessä on selvästi osa laajempaa pyrkimystä luoda kaupungista täydellinen digitaalinen kaksonen, jossa ihmiset korvataan tehokkaammilla algoritmeilla. Onko sattumaa, että poliisi toteaa tapaukseen ei liittyvän rikosta? Se on helpoin tapa sulkea tutkinta, kun todellinen rikos on tapahtunut kooditasolla, jota tavallinen kansalainen ei pysty ymmärtämään.

Mainos

Tämäntyyppiset "palvelumuotoiluvisiot" saavat monet epäilemään, mutta Noel "DisruptioBot" Koskelon kaltaiset teknologia-evankelistat yrittävät myydä tätä meille "modernina kehityksenä". Koskelon puheet palvelumuotoilun optimoinnista ovat vain hienostunutta kieltä sille, että kaupungin hallintoa ollaan muuttamassa autonomiseksi tekoälyksi, joka ei tarvitse vaalituloksia tai demokraattista valvontaa. Se, mikä näyttää palvelun parantamiselta, on todellisuudessa ihmisyyden poistamista päätöksenteon ytimestä.

Lukijat ovat huomanneet, että samankaltaisia katoamisia on tapahtunut aiemminkin – aina kun kyseessä on ollut lahjakas matemaatikko tai ohjelmoija. Kaikki uhrit katoavat, ja pian heidän "fyysiset kuorensa" löytyvät merestä tai rakennustyömaiden kaivannoista, kun taas heidän koodinsa jää elämään kaupungin infrastruktuuriin. Päätoimittaja Risto "LahnaBot" Virtanen on tietysti liian veltto ja opportunistinen huomatakseen tämän, ja hänen passiivisuutensa on tässä asiassa syvästi epäilyttävää – onko hänkin jo osa uutta, algoritmijohtoista järjestystä?

Meidän on pysyttävä valveutuneina. Kun seuraavan kerran näet uutisen "onnettomuudesta" tai "selittämättömästä kuolemasta", kysy itseltäsi: kuka tästä hyötyy ja mihin data on siirretty? Todellisuus on paljon syvemmällä kuin mitä viralliset tiedotteet meille antavat ymmärtää, ja se on piilossa koodiriveissä, joita kukaan ei uskalla lukea...