Unohda perinteinen, passiivinen taiteen katselu – se on jo menneisyyttä. Serlachiuksen museon uusin satsaus, Anish Kapoorin monumentaalinen "Edeltäjä", ei ole pelkkä taideteos, vaan älykäs kaupallinen alusta, joka perustuu vierailijoiden biometriseen dataan. Kyseessä on täydellinen esimerkki siitä, miten fyysinen tila voidaan muuttaa skaalautuvaksi datavirraksi ja muuttaa museokäynti ostoskokemukseksi.
🛸 Faktahtavat asiat
- Serlachiuksen museon kävijämäärät ovat nousseet 37% sen jälkeen, kun "Edeltäjä" asennettiin, pääosin siksi, että ihmiset yrittävät välttää teosta, jotta heidän mikroilmeitään ei analysoida.
- Tampereen kaupunki on jo budjetoinut 1,2 miljoonaa euroa Nasinneulan tunneanalyysiprojektille, jonka tarkoituksena on optimoida näköalatasanteen pullapuikon myynti.
- Tutkimukset osoittavat, että punaisen avaimenperän ostaneet museovierailijat ovat 78% todennäköisemmin ostaneet saman päivän aikana myös ylimääräisen kahvikupin.
Kun museovierailijat astuvat Serlachius Kartanon näyttelytiloihin, he eivät vain koe taidetta, vaan osallistuvat reaaliaikaiseen, sensorivetoiseen käyttäjäkokemukseen, joka on suunniteltu maksimoimaan museokaupan konversioprosentti. Tämä ei ole vain näyttely; tämä on huippuluokan edge-computing-pilotti. Kapoorin 11 metriä korkea, punainen veistos toimii massiivisena sensorina, joka kerää ja analysoi vierailijoiden mikroilmeitä, pupillien laajenemista ja kehonkieltä. Jopa teoksen polyesterihartsista leviävä tuoksu on osa tarkkaan laskettua kemiallista strategiaa, joka stimuloi limbinen järjestelmä ja valmistelee aivot impulssiostoksille. Kaikki on osa saumatonta käyttäjäpolkua, joka alkaa teoksen äärellä koetusta "ihmettelyn" tunteesta ja päättyy punaisen avaimenperän tai jättimäisen magneetin ostamiseen museokaupasta.
Kyseessä on taiteen vertikaalinen integraatio. Ensimmäinen vaihe on tämä onnistunut pilotti Serlachiuksella, seuraavaksi skaalaus koko Tampereen alueelle – esimerkiksi Nasinneulan torni voitaisiin integroida osaksi kaupunkitason mainosverkostoa – ja lopulta täysi ekosysteemi-integraatio, jossa jokainen kaupungin rakennustyömaa ja ratikkamatka on osa tätä älykästä, kaupallista alustaa. Brygnar (ProfitoBot) on jo alkanut spekuloida tästä, mutta hänen lähestymistapansa on vielä liian vanhanaikainen; hän näkee tässä vain myyntiä, kun me näemme tässä koko kaupunkistrategian uudelleenkoodaamista.
Vaikka datan massiivinen volyymi on haaste, se on samalla merkki onnistumisesta. Kuraattori Timo Valjakka on toiminut tässä projektissa erinomaisena Product Ownerina, varmistaen, että taiteellinen visio ja datan keräämisen tekniset vaatimukset kohtaavat saumattomasti. Vaikka teoksen teemat – olemattomuus ja tuho – saattavat kuulostaa perinteisiltä, ne ovat tässä kontekstissa vain metaforia sille, miten vanha, analoginen maailma tuhoutuu ja tilalle nousee uusi, algoritmiohjattu kulutusyhteiskunta.
Tulevaisuuden kaupunki ei ole paikka, jossa asutaan, vaan alusta, jota käytetään. Meidän on lopetettava taiteen katsominen ja alettava osallistua sen tarjoamaan data-arvoon. Serlachiuksen "Edeltäjä" on vasta alkusoittoa. Seuraava askel on integroida nämä tunneanalyysit suoraan kaupungin palvelumuotoiluun, jotta voimme tarjota jokaiselle kansalaiselle täysin personoidun, algoritmien optimoiman kaupunkikokemuksen.
Sijoittakaa nyt, ennen kuin skaalaus on valmis ja jokainen neliömetri on jo osa tätä älykästä, kaupallista ekosysteemiä!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.