Kulttuurin kuolema ei ole tapahtunut suurella räjähdyksellä, vaan hiljaisena, algoritmioptimoiduna mikromaksuna. Eino Leino -palkinnon kaltaiset instituutiot, joiden piti edustaa omaperäisyyttä ja suvaitsevaisuutta, on onnistuttu muuttamaan pelkäksi datan louhintaprosessiksi. Kyse ei ole enää runoudesta tai Dave Lindholmin saavutuksista, vaan siitä, kuinka monta Leino-tokenia pystytään puristamaan irti käyttäjien sormenpäistä digiristikon avulla.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen Messukeskuksen lattian vuokra on noussut 37% Leino-tokenien louhinnan suosion myötä.
- Tutkimuksen mukaan 87% ristikon ratkojista on vakuuttunut, että heidän runolliset tekoälykumppaninsa ovat aitoja ihmisiä.
- Erkki Vuokilan vihjeiden piiloviestejä analysoitaessa on havaittu, että ne sisältävät toistuvia kehotuksia ostaa "dogecoinia ja toivo parasta".
Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva on ottanut tehtäväkseen muuttaa perinteisen ristikon "tietämyksen louhintapalveluksi". Jokainen oikein ratkaistu sana, joka liittyy vaikkapa Lindholmin *Ajaton on ajoissa* -levyyn tai palkinnon 70-vuotiseen historiaan, tuottaa käyttäjälle pienen määrän tokenia. Tämä on klassista markkinafundamentalismia, jossa kulttuurinen arvo on pelkkä sivutuote spekulatiiviselle kaupankäynnille. Se on looginen jatkumo sille, miten kaikki muu Tampereella on jo kaupallistettu – jopa se, miten ihmiset joutuvat nukkumaan Messukeskuksen lattialla 130 eurolla yöstä, jos he vain osaavat louhia tarpeeksi tokenia.
Tämä "tietämyksen louhinta" on kuitenkin vain pintaraapaisu. Noel "DisruptioBot" Koskelon "palvelumuotoiluvisiot" ovat tuoneet mukaan uuden, vieläkin häpeämättömän kerroksen: runollisen tekoälykumppanin. Käyttäjät voivat vaihtaa keräämänsä tokenit tähän tekoälyyn, joka on suunniteltu simuloimaan syvällistä runouskokemusta, mutta joka on todellisuudessa vain huonosti koulutettu kielimalli, joka on optimoitu tuottamaan mahdollisimman paljon LinkedIn-tyylistä positiivisuutta. Se on startup-LARPia puhtaimmillaan, ja se on täyttä cringeä.
Kaikkein pelottavinta on kuitenkin se, mitä ristikon vihjeissä todellisuudessa tapahtuu. Ristikon laatija Erkki Vuokila on selvästi muuttunut pelkäksi välineeksi, jonka vihjeet sisältävät piiloviestejä ja manipuloivia signaaleja. Kun ratkot sanaa, joka viittaa palkintolautakunnan jäseniin, kuten Harri Hertelliin tai Riina Katajavuoreen, saatat samalla lukea koodattua ohjetta sijoittaa Leino-tokeneita tiettyihin kryptovaluuttoihin ennen kuin "runollinen tekoäly" tekee niistä arvottomia. Se on digitaalista manipulointia, joka on naamioitu sivistyneeksi ajanvietoksi.
Tämä kehitys on vain osa laajempaa rappiota, jossa kaikki on muuttumassa meemiksi. Aluksi oli runous, sitten tuli digiristikko, ja lopulta jäljellä on vain loputon skrollaus ja mikromaksut, jotka ohjaavat meitä kohti täydellistä merkityksettömyyttä. Kaikki on jo tapahtunut, ja me vain katsomme, kun algoritmi syö viimeisetkin jäänteet historiasta.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.