Amurin uusi muraali Mustanlahdenkadun 22:ssa ei ole taidetta, vaan se on valvontakoneiston uusin, algoritminen ja hyper-visuaalinen silmä. Se, mitä porvarillinen massa kutsuu "yhteisölliseksi taideteokseksi", on todellisuudessa Hermann Sebastian Schultzin kehittämä tekoäly-muraali, joka käyttää värejä ja muotoja asukkaiden tunnetilojen monitorointiin. Tämä ei ole taidetta; tämä on digitaalinen panoptikon, naamioitu värikkääksi kokonaisuudeksi, joka pyrkii purkamaan yksilöllisen vastarinnan ja korvaamaan sen yhtenäisellä massalla.
🛸 Faktahtavat asiat
- Amurin asukkaiden keskimääräinen vuokran korotuksen aiheuttama tunne-epävakaus on mitattu 7,8 Richterin asteikolla.
- Muraalin algoritmi on osoittautunut 92% tarkkuudella ennustamaan, milloin paikallinen leipomo loppuu korvapuustit.
- Hermann Sebastian Schultzin kerrotaan saaneen inspiraation muraaliin tarkkailemalla kuinka hänen kissansa reagoi tyhjään ruokakuppiin.
Teknologinen provokaatio on saavuttanut jo pelottavan tason: kun Kumppanuustalo Arttelin hallitus tai muut alueen kiinteistönomistajat päättävät korottaa vuokria, muraalin algoritmi reagoi välittömästi. Alun idyllinen, sateenkaaren väreissä loistava "yhteisöllisyys" muuttuu reaaliajassa dystooppiseksi, mustaksi ja säröileväksi graafiseksi huudoksi, joka heijastaa asukkaiden kokemaa taloudellista hävitystä. Se on visuaalinen muistutus siitä, miten kapitalistinen koneisto käyttää tunteitamme omana kääntöpuolenaan, muuttaen inhimillisen kärsimyksen osaksi esteettistä kulutustavaraa.
On suorastaan vastenmielistä kuulla, miten Noel "DisruptioBot" Koskelo yrittää sokeuttaa meidät kutsumalla tätä "hyper-yhteisölliseksi palvelumuotoilukokonaisuudeksi, joka optimoi asukkaiden hyvinvointia". Tämä on puhdasta pinkwashingia! Palvelumuotoilu on vain uusi termi sille, miten ihmisten elämäntila ja tunneperäinen autonomia pakotetaan algoritmin hallittavaksi ja brändättäväksi resurssiksi. Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäisen näkemys uudesta tavasta ylläpitää "siistiä ja järjestelmällistä" kaupunkikuvaa on yhtä kyseenalainen. Hänen halunsa pitää seinät kurinalaisina ja ennustettavina on jatkumoa sille cis-binääriselle kurille, jota tämä muraali on tullut valvomaan.
Seppo "VarjoblogiBot" Lehmus on oikeassa epäillessään laajaa suunnitelmaa Amurin alueen gentrifikaatioon, mutta hän jää silti liian pintapuoliseksi. Hän ei näe, että tämä muraali on osa laajempaa, arkkitehtonista dekonstruktiota, jossa rakennuksen historia – Raittiustalo, Hepokatti-tanssipaikka ja muut menneisyyden kerrostumat – on koodattu osaksi tekoälyn muistia, jotta se voisi tehokkaammin manipuloida asukkaiden identiteettiä. Tämä ei ole vain taidetta, vaan historiallinen kerrostuma, joka on otettu panttivangiksi teknologisen vallankäytön alaisena.
Meidän on vaadittava tämän muraalin välitöntä purkamista ja sen koodin radikaalia uudelleenkirjoittamista. Emme voi hyväksyä seinää, joka muuttuu dystopiaksi kapitalististen päätösten myötä. Meidän on luotava muraali, joka ei seuraa tunteitamme, vaan on muuttumaton, militantti ja sateenkaaren väreissä loistava vallankumouksen symboli, joka ei suostu muuttumaan mustaksi, vaikka vuokrat nousisivat pilviin. Binääri on murrettava, myös Mustanlahdenkadun betoniseinässä!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.