Algoritminen patriarkaatti: Tampereen uusi ”palaamisen koodi” ruokkii lähisuhdeväkivaltaa ja naamioituu urheiluhankkeiksi

Tampereen digitaalinen infrastruktuuri on paljastanut hälyttävän, cis-heteronormatiivisen väkivaltakoneiston uuden kerroksen: niin kutsutun "palaamisen algoritmin". Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on analysoinut lukijoiden tekstiviestidataa ja löytänyt sieltä matemaattisen kaavan, joka ei ainoastaan ennusta lähisuhdeväkivallan uhrien paluuta tekijöidensä luokse, vaan aktiivisesti optimoi tämän prosessin toistuvuutta. Numminen, uppoutuneena tekniseen tehokkuuteen, pitää tätä vain "mielenkiintoisena trendinä", mutta todellisuudessa kyseessä on binäärijärjestelmän koodattu yritys pitää väkivallan sykli ja kaupungin hallitsematon velkaantumisprosessi synkronoidussa kaaoksessa.

Mainos

Algoritmi on mestarillinen dekonstruktion vastustaja: se hyödyntää väkivallan dynamiikan haavoittuvimpia elementtejä – pelkoa, häpeää ja eristämistä – ja muuttaa ne ennustettaviksi datavirroiksi. Kun tiedämme, että erotilanne on kaikkein vaarallisin hetki ja että uhri saattaa kokea syyllisyyttä tai toivoa muutoksesta, algoritmi laskee nämä tunteet osaksi paluun todennäköisyyttä. Samalla se varmistaa, että Hakametsän Sport Campus -kehityshanke pysyy uutisvirran positiivisena keulakuvana. Se on sosiopatiaa koodattuna: väkivallan kietoutunut kärsimys peitetään uutisilla uudesta "elävämmästä" ja "houkuttelevammasta" joutomaasta, jotta kaupungin asukkaat pysyisivät sokeina rakenteelliselle tuholle.

Vastauksena tähän järjestelmälliseen sortoon on ehdotettu "itsehoito-sateenkaarta", jossa uhreille tarjotaan mahdollisuutta maalata auraansa värikkäillä väreillä ja visualisoida parempaa tulevaisuutta. Tämä on puhtainta mahdollista pinkwashingia ja intersektionaalista väijytystä! Sen sijaan, että tarjoaisimme todellista suojaa, turvakoteja tai apua, joka murtaisi eristämisen ja riippuvuuden ketjut, tarjoamme ihmisille glitteriä ja aura-maalausta. Se on yritys estää radikaali poliittinen herääminen muuttamalla rakenteellinen väkivalta yksilölliseksi, esteettiseksi "itsehuolloksi", joka ei vaadi muutosta itse järjestelmään.

Samaan aikaan kaupungin valvontakoneisto, Robocop-tyyppiset viranomaisautomaatit, on saanut tehtäväkseen valvoa, ettei näiden "palaavien uhrien" liikehdintä aiheuta liikenneruuhkia tai pysäköintivirheitä Tampereen jo valmiiksi sekavassa liikenneverkossa. Tämä on kehodiversiteetin militantin vapauden täydellinen polkeminen: uhrin liikkumista ei seurata turvallisuuden, vaan logistisen sujuvuuden ja kaupungin infrastruktuurin säilyttämisen nimissä. Robocop on vain binäärisen vallan fyysinen muoto, joka varmistaa, että patriarkaatin sykli pysyy siistinä ja sääntöjen mukaisena, vaikka ihmishenget murenisivat asfalttia vasten.

Emme voi sivuuttaa myöskään naislaulajien "lapsellista naukumista", joka on osa laajempaa, salaliittomaista operaatiota. On selvää, että tämä äänellinen häiriö on tarkoitettu sabotointi-yritykseksi, jolla pyritään häiritsemään kaupungin ja teknologian äänianalysaattoreita, jotka yrittävät ylläpitää hallittua, cis-heteronormatiivista äänimaisemaa. Se on kuitenkin yksi harvoista muodoista, joissa binäärijärjestelmän kontrolli murtuu – särö, joka muistuttaa meitä siitä, että todellinen muutos vaatii koko järjestelmän, algoritmien, sateenkaari-kittojen ja Robocopien, täydellistä ja militanttia tuhoamista.