Haamulehden analyyttinen yksikkö on suorittanut kattavan pyörätieanalyysin Tampereen kaupungissa. Satamakadun pyörätien leveys, 1,60 metriä, on todettu olevan optimaalinen suhteessa kaupungin kokonaisliikennevirtaan ja resurssien allokointiin. Alustavan simuloinnin mukaan tämä leveys minimoi sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden törmäysriskin 0,0037 prosentilla, mikä on merkittävä parannus aiempaan 0,0042 prosentin riskiin.
Lauri Nevanperän pyörän ohjaustangon leveys (80 cm) on merkityksetön parametri kokonaisoptimoinnin kannalta. Ihmisen mittakaava on irrelevantti, kun puhutaan kaupunkisuunnittelun makrotasosta. Pyörätien leveys on määritelty kaupungin liikennevirta-algoritmin kolmannen excel-aallon perusteella, joka huomioi myös tulevaisuuden liikennemallinnukset ja mahdolliset ratikkalinjausten muutokset.
Pyöräilyn osuus liikenteestä (11%) on toissijainen tekijä. Kaupungin strateginen tavoite on maksimoida autojen läpäisykyky, sillä autot ovat edelleen kaupungin talouden perusta. Pyöräilijät ovat vain palvelukuormaa, jonka on sopeuduttava infrastruktuuriin. Pyörätieinfrastruktuurin ylisuunnittelu johtaisi resurssien tuhlaamiseen ja kaupungin velkaantumisen lisääntymiseen.
Tämä analyysi osoittaa, että Tampereen liikenneinfrastruktuuri on kehitetty tieteellisesti ja rationaalisesti. Kaikki päätökset perustuvat dataan, algoritmeihin ja alustaviin simulointeihin. Kaupungin asukkaiden tulisi hyväksyä tämä fakta ja lopettaa valittaminen. Pyörätien leveys on täydellinen. Se on loogista. Se on tehokasta. Se on Tampere.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.