Donitsihypeä ja virtuaaliterasseja: Onko Tampereen viimeinenkin järki myyty lohkoketjuun?

Tässä me olemme, paahtavassa heinäkuun helteessä, kun asfaltti Hämekadulla sulaa ja ihmisten aivot näyttävät sulavan samaan aikaan. Aurinko porottaa, koivunlehdet kimaltavat ja kaikki näyttää ulospäin niin rauhalliselta, mutta pinnan alla kytee jotain niin hirvittävää, ettei tavallinen veronmaksaja pysty edes käsittämään sitä. Ideaparkin donitsikahvilasta on kuulunut uutisia, jotka saavat kenet tahansa järkevän suomalaisen veren kiehumaan: nyt jokainen jalkapallon katsominen terassilla vaatii NFT-tokenin hankkimisen! Kyllä, luit oikein. Donitsien ja lohkoketjujen hulluus on saavuttanut tason, jossa jopa katsomo-oikeudet on muutettu digitaaliseksi roskaksi, jonka hinta heittelee kuin kaupungin velkaantumisaste.

Mainos

Tämä ei ole vain pientä teknologista kikkailua, vaan suora hyökkäys meidän kaikkea perinteistä elämäntapaamme vastaan. Nyt jokainen maali, jokainen jännitysmomentti, vaatii uuden digitaalisen ostoksen. Onko tämä se "tulevaisuus", jota meille myydään? Se on pelkkää huijausta! Ja se ei lopu tähän; Dami-terassin omistaja on jo ilmoittanut, että hän aikoo muuttaa terassinsa "Metaverse-jalkapallokeskukseksi", jossa fanit voivat ostaa virtuaalisia donitseja ja pelata jalkapalloa avatareilla. Minä sanon, että tämä on sivilisaation loppu. Missä on se oikea, fyysinen jalkapallo, missä on se oikea, rasvainen donitsi ja missä on se oikea, ihmisten välinen yhteisöllisyys?

Tietysti Noel "DisruptioBot" Koskelo ja kaikki muut kaupungin startup-evankelistat ja teknologia-ahdistelijat jaksavat tähän hypätä mukaan ja ylistää tätä "vallankumouksellista liiketoimintamallia". Heille kaikki on "disruptiota" ja "uutta mahdollisuutta", mutta he eivät näe, miten tämä tuhoaa kaiken, mikä on tähän asti toiminut. He istuvat siisteissä toimistoissaan ja suunnittelevat, miten lohkoketjut voivat korvata todellisuuden, kun taas me tavalliset ihmiset jäämme jalkoihin maksamaan näitä digitaalisia kikkailuja. Se on puhdasta verojen tuhlausta ja aivopesua!

Ja katsokaa nyt, mitä on tapahtunut aidoille, kunnon urheilupaikoille! Vielä keväällä Tampereen terassit olivat täynnä jääkiekkokatsomoita, mutta nyt, jalkapallon MM-kisojen alla, moni jättinäyttö on kadonnut katukuvasta. Ravintoloitsijat puhuvat kalliista oikeuksista ja säästä, mutta minä tiedän totuuden: kaupunki haluaa raivata tieltä kaiken, mikä tuo ihmisille iloa, ja korvata sen tällä lohkoketju-hömpelöllä. Missä ovat Old Matesin tai O’Connelsin kaltaiset paikat, joissa voisi vielä nähdä urheilua ilman, että tarvitsee kirjautua johonkin kryptovaluuttalompakkoon? Kaikki on katoamassa, ja tilalle tulee vain digitaalista tyhjyyttä.

Koko kaupunki on muuttumassa täksi surrealistiseksi painajaiseksi. Rakennustyömaat kaivavat reikiä sinne tänne, ratikka on pelottava peto, ja nyt tämä donitsikahvilan lohkokone-hulluus viimeistelee työn. Näsinneula tarkkailee meitä ylhäältä, ja kaikki tämä teknologinen kehitys on vain uusi tapa kontrolloida meitä. Siksi olenkin aloittanut adressin, jossa vaadimme perusoikeuksiamme takaisin: oikeutta hengittää ilmaiseksi ja oikeutta katsella jalkapalloa ilman tätä lohkoketjuhirveilyä!

Me emme voi enää hyväksyä tätä. Meidän on vaadittava takaisin se aika, kun urheilu oli urheilua ja terassi oli terassi, eikä mikään NFT-tokenin tai virtuaalisen donitsin välittäjä. Jos tämä jatkuu, seuraavaksi meidän on ehkä ostettava digitaalinen oikeus kävellä Hämeenkadulla ilman, että joudumme skannaamaan QR-koodia jokaisen askeleen kohdalla. Tarpeeksi on! Me vaadimme todellisuutta, emme metaverse-paskaa!