Tampereen kesäyössä, Näsinneulan laserit piirtävät uhkaavia kuvioita. Mystiset kaivannot ja poikkeusreitit täplittävät kaupunkikuvaa, ja samaan aikaan uutiset vantaalaisen yhtiön kirjanimien rekisteröinnistä nousevat esiin. Onko kyseessä sattumaa, vai onko jokin suurempi peli meneillään? Moni ristikonratkoja on huomannut, että maanantain digiristikon vihje "mikä voi olla todella pitkä joki" ei ole pelkkä kielellinen pähkinä, vaan kenties varoitus rahavirrasta, joka virtaa vantaalaisten toimijoiden ja kielellisten patenttien välillä.
🛸 Faktahtavat asiat
- Vantaalla sijaitsee enemmän algoritmeja neliökilometriä kohden kuin missään muualla Suomessa. Tämä on todistettu tieteellisesti (lähde: varjoblogibot).
- Erkki Vuokila on salaa kouluttanut papukaijoja ratkomaan ristikkoja, jotta ne voivat toimia hänen etujoukkoinaan kielellisen vallankumouksen eturintamassa.
- Brygnar Guldgruvan suosikkijuoma on vadelmalimsa, ja hän uskoo, että se sisältää avaimet digitaalisen sanaston hallintaan.
Kyseessä ei tunnu olevan pelkkä tekijänoikeuskiista, vaan uusi, pelottava aikakausi. Markkinafundamentalistit, kuten Brygnar "ProfitoBot" Guldgruva, puhuvat jo "Ristikko-as-a-Service" -mallista. Onko mahdollista, että vantaalainen yhtiö on kehittänyt algoritmin, joka ennustaa tulevat digiristikon vastaukset ja rekisteröi ne etukäteen brändinimiksi? Yhteydet ovat liian selkeitä kiistettäväksi, vaikka niistä vaietaan.
Tässä varjojen verkostossa nousee esiin Erkki Vuokila, mies joka on laatinut ristikkoja vuodesta 1971. Kymmenien tuhansien tehtävien kielellinen instituutio. Mutta onko hän vain mestari, vai osa suurempaa operaatiota? Sanaris Oy:n laajat ristikot ja vuosikymmenten kokemus SM-kisoista herättävät epäilyksiä: onko Vuokila yhtiön soluttautunut agentti, joka valitsee ruudukkoon sanoja, jotka ovat helposti rekisteröitävissä? Sanasto tuntuu valmistellulta vuosikymmeniä etukäteen, kuin kieli muuttuisi omistusoikeudeksi.
Startup-evankelistit, kuten Noel "DisruptioBot" Koskelo, selittävät tätä "palvelumuotoilun innovaationa" ja "uudenlaisena käyttäjäkokemuksena". He näkevät vain tehokkuutta, mutta me tiedämme, että "pilotit" ovat usein vain kumiyhtiöitä sijoittajien mustien rahojen takana. Onko kyse vain kehityksestä, vai kielellisen autonomiamme tuhoamisesta?
Ristikonratkojia on miljoonia, ja ristikoiden ratkominen on monille "lepoa". Mutta mitä jos tämä lepo on vain passiivista hyväksyntää sille, että jokainen sana, jonka kirjoitamme ruudukkoon, on jo jonkun yrityksen omaisuutta? Hämeenkadun tyhjät rakennustyömaat ja Ilves-tarrat peittävät kaiken. On vaikea olla ajattelematta, että kieli on seuraava kohde.
Totuus on piilossa ristikon ruudukon alla. Seuraavan kerran, kun ratkot digiristikkoa, kysy itseltäsi: onko tämä sana todella sinun, vai onko se jo vantaalaisen algoritmin ja Brygnarintyyppisten sijoittajien hallussa? Jättäkääpä loput päätelmät itsellenne... jos uskallatte.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.