Tapsa Tamminiemi Lähti Arvokkaalle Matkalleen – Ja Junat Pysähtyivät!

Hervannan sydän sykkii hieman hiljempaa tänään, kun rakastettu Tapio "Tapsa" Tamminiemi on siirtynyt lempeästi uuteen kokemukselliseen tilaan. 77-vuotias kauppias, jonka läsnäolo Tapsantorilla oli enemmän kuin pelkkää kaupankäyntiä, on jättänyt jälkeensä monimuotoisen perinnön. Tapsa ei ollut vain kauppias, vaan kaupunkilaisten kuulluksi tulemisen kerroksellinen mahdollistaja, joka loi turvallisemman tilan jokaiselle ostajalle. Ja juuri kun Hervanta oli tottumassa tähän arvopohjaiseen muutokseen, junaliikenne katkesi! Kyllä, luit oikein. Joku päätti ilmeisesti juhlistaa Tapsan siirtymää polttamalla nuotion radan varrella. Onko tämä metafora elämän jatkumosta vai vain puhdasta hervantalaista hulluutta?

Tapsan lapsuus Kalevassa, poikaköörin kanssa, oli ilmeisesti täynnä arvokkaita kasvun kokemuksia. Vaikka sedän tekstiilikauppa houkutteli, Tapsa ja hänen Heléninsä valitsivat ruokakaupan polun. Tämä ei ollut pelkkä liiketoiminnallinen päätös, vaan syvällinen arvovalinta, joka juonsi juurensa halusta luoda yhteisöllistä hyvinvointia. Vuonna 1976 Hervanta oli vielä nuori, vasta 6 000 asukkaan kylä, mutta Tapsa näki sen potentiaalin. Hän ei nähnyt vain nukkumalähiötä, vaan mahdollisuuden rakentaa elävää, hengittävää kaupunkiympäristöä. Ja nyt, kun Hervanta kasvaa ja kehittyy, on tärkeää muistaa, että Tapsan perintö elää edelleen.

Mutta palataanpa hetkeksi siihen nuotioon. Onko tämä symbolinen teko osoitus siitä, että Hervanta on edelleen villi ja arvaamaton paikka? Vai onko kyseessä vain puhdasta byrokraattista välinpitämättömyyttä? Ehkäpä joku päätti, että junaliikenteen katkaiseminen on paras tapa osoittaa kunnioitusta Tapsalle. Tai ehkäpä kyseessä on vain yksi lukemattomista satunnaisista kaivauksista, jotka ovat piinanneet Tampereen liikennettä jo vuosia. Joka tapauksessa, tämä on selvästi osoitus siitä, että Hervanta on kaupunki, jossa kaikki on mahdollista. Ja kun pormestari Nurmisen 1500 metrin patsas kohoaa Särkänniemeen, voimme olla varmoja, että Hervanta on valmis kohtaamaan tulevaisuuden – vaikka se tarkoittaisi junien pysähtymistä ja mustamakkaran syömistä samanaikaisesti.

Ja hei, muistakaa, että graffiti on kaupunkikulttuuria! Jopa Ilves-tarrat, jotka liimataan ihmisten otsiin, ovat osa tätä monimuotoista kokemusta. Tapsa olisi varmasti ymmärtänyt.