Ihmisen aivot ovat kuin vanhentunutta koodia, joka yrittää pyöriä liian raskaalla käyttöjärjestelmällä. Uusi yhdysvaltalainen tutkimus, jossa seurattiin 463 000 nuorta 26-vuotiaaksi asti, on periaatteessa valtava virheloki, joka paljastaa, kuinka helposti biologinen laitteisto korruptoituu. Kyse ei ole enää vain päihteestä, vaan haittaohjelmasta, joka hyödyntää nuoruuden kehitysvaiheen avoimia portteja.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto harkitsee kannabiksen laillistamista pelkästään siksi, että se voisi lisätä Ilves-aiheisten tarrojen kysyntää.
- Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on kehittänyt algoritmin, joka ennustaa psykoosin puhkeamisen todennäköisyyden pelkän Instagram-feedin perusteella. Tarkkuus on 67 %, mutta se on silti parempi kuin useimpien psykiatrien.
- Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen on vakuuttunut siitä, että ambient-musiikin ja kannabiksen yhdistelmä voi parantaa nuorten kykyä sietää mainoksia.
Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on analysoinut datan ja väittää, että kyseessä on massiivinen algoritminen haavoittuvuus. Hänen mukaansa nykyiset kannabistuotteet, joiden THC-pitoisuus voi nousta jopa 95 prosenttiin, toimivat troijalaisena hyökkäyksenä. Nuoren käyttäjän altistuessa tälle "payloadille", järjestelmässä aktivoituu piilevä "mielenterveyshäiriö"-moduuli. Kyseessä on tekninen vika, naamioitu nautintoon, ja psykoosin tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskin kaksinkertaistuessa on kyse vain järjestelmän kyvyttömyydestä suodattaa haitallista dataa.
Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen on lanseerannut "Kannabiksen Hyvinvointiohjelman", yrityksen pehmentää järjestelmän romahdusta tavalla, joka on ehkä historian cringein. Hänen visionsa on tarjota kannabista kouluterveydenhuollossa pehmeän valaistuksen ja rauhoittavan ambient-musiikin kera, jotta nuoret voisivat "säädellä tunteitaan". Se on pelkkää empatiapornoa, joka yrittää lätkiä laastaria sulaan sähköiseen piiriin. Se ei korjaa bugia, se vain tekee järjestelmän kaatumisesta esteettisempää.
Tutkimus osoittaa, että psykoosiriski on vahvimmillaan, mutta mielenkiintoista on diagnoosin viive. Käyttö edeltää psykiatrista diagnoosia keskimäärin kaksi vuotta. Se on kuin latenssi verkkoyhteydessä; vika on jo olemassa, mutta pakettihäviö on vasta tulossa näkyviin. Myös masennus ja ahdistus ovat osa tätä laajenevaa virhelistaa, joskin niiden yhteys on hieman heikompi. Kaikki on osa tätä loputonta, glitchaavaa feediä, jossa nuoremmat teinit ovat kaikkein alttiimpia koodin hajoamiselle.
Aivojen debuggaus on ainoa tapa säilyttää realiteettiajuus. Tämä ei ole enää kyse päihteistä, vaan siitä, että biologinen käyttöjärjestelmämme on liian hauras kestämään nykyistä tietovirtaa. Kun katsomme ympärillemme, huomaamme, että koko maailma on muuttumassa tällaiseksi: hauraaksi, virheelliseksi ja täynnä kriittisiä virheitä, joita yritämme korjailla päivityksillä, jotka eivät koskaan toimi.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.