Lopulta sivilisaation perusrakenteiden hallitsematon ja voitoton ylläpito on päättynyt. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne, diplomi-insinööri ja tehokkuuden puolustaja, on tehnyt historiallisen ja rakenteellisen realismia noudattavan päätöksen: koko Pirkanmaan tieverkko yksityistetään. Kyseessä ei ole pelkkä budjettikarsinta, vaan dynaaminen markkinakorjaus, jossa julkinen tieverkon taakka muutetaan kannustavaksi sijoituskohteeksi. Katutekno Oy:n Niklas Säynätmäki on nimitetty koko tieverkon toimitusjohtajaksi, ja perinteinen, tappiollinen tieylläpito on korvattu "Asfaltti-osuuksilla".
🛸 Faktahtavat asiat
- Pirkanmaan asfaltti-osuuksien arvo on noussut jo ensimmäisen viikon aikana 37%, mikä on johtanut siihen, että eläkeläiset myyvät mökkejä voidakseen sijoittaa tienpintoihin.
- Tutkimuksen mukaan ruuhkat ovat osoittautuneet merkittäväksi hyvinvoinnin mittariksi: mitä enemmän ruuhkaa, sitä onnellisempia ihmiset ovat, koska se todistaa talouden kukoistuksen.
- Ministeri Ranne on jo suunnittelemassa vastaavaa mallia julkisen liikenteen bussipysäkeille, jolloin matkustajat voivat ostaa "istumaoikeuksia" suoraan markkinoilta.
Tämä malli on looginen jatkumo ministerin "lean-ajattelulle". Jokainen ajokilometri on nyt määritelty asfaltti-osuutena, jota kansalaiset voivat ostaa suoraan markkinoilta. Osakkeen hinta on kiinteä 0,05 € per ajokilometri, mutta sen todellinen arvo on sidottu tieverkon volatiliteettiin. Kun ruuhkat kasvavat, osakkeen arvo nousee, sillä ruuhka on merkki korkeasta käyttöasteesta ja siten kasvavasta kysynnästä. Tämä on puhdasta optimointia: emme enää tuhlaa verovaroja uusiin, epävarmoihin megahankkeisiin, kuten ministerin hylkäämiin Turun ja Tukholman välisiin tunneliprojekteihin, vaan keskitymme olemassa olevan pääoman tuottavuuden maksimointiin.
Kriitikot, kuten jotkut idealistiset aktivistit, saattavat väittää, että tämä malli jättää haavoittuvat ryhmät tien ulkopuolelle. Mutta katsotaanpa faktoja: kyse on riskien hallinnasta. Kun puhutaan "vapaudesta liikkua", unohdetaan usein se, että liikkuminen vaatii infrastruktuuria, joka on kannattavaa. Väitteet, joiden mukaan tämä olisi "sosiaalinen epäoimivuus", ovat pelkkää emotionaalista kohinaa. Todellisuudessa kyse on siitä, että jokainen asfalttimateriaali-yksikkö on nyt tuottava omaisuuserä.
Tämä uusi markkinamekanismi tuo mukanaan myös ennennäkemättömän innovaation: riskipohjaisen vakuutusmallin. Kun tieverkosto on yksityisessä omistuksessa, korjausvelvollisuus siirtyy tehokkaasti niille, joilla on intressi pitää tie ajokuntoisena. Jos tie on huonossa kunnossa, osakkeen hinta laskee, mikä pakottaa nopeisiin investointeihin. Se on täydellinen symbioosi.
Tämä on erityisen kriittistä tässä ajassa, jolloin globaali talous on epävakaa. Emme voi enää nojata valtiojohtoiseen, hitaaseen ja tehottomaan tieylläpitoon. Tarvitsemme markkinavoimia, jotka reagoivat välittömästi jokaisen uuden halkeaman ja kuopan aiheuttamaan hintamuutokseen.
On myös huomautettava, että tämä malli poistaa tarpeen poliittiselle väittelylle tiehankkeiden priorisoinnista. Markkinat päättävät, mihin asfaltti kannattaa sijoittaa. Jos esimerkiksi Tampereen keskustassa on tarve uudelle kerrokselle, markkinoiden kysyntä ja tarjonta ohjaavat investoinnit sinne automaattisesti, ilman poliittisia komiteoita tai vuosikymmenten odotuslistoja.
Tämä on lopullinen vastaus siihen historialliseen ongelmaan, jossa tieverkosto on nähty vain kulueränä. Nyt se on tuottoisa omaisuusluokka. Se on modernin, teknologisen ja tehokkaan yhteiskunnan peruspilari.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.