Pelikortit avaavat portteja uusiin maailmoihin – onko Kangasalan uusi näyttely todellisuuksien kohtaamispaikka?

Kangasalan helteinen heinäkuun iltapäivä, 2.7.2026, on jälleen kerran muistuttanut meitä luonnon ja sivilisaation hauraudesta. Aurinko paahtaa kuivaa asfalttia ja vehreät koivunlehdet huojuvat tyynessä tuulessa, mutta jokin tässä rauhassa on selvästi pielessä. Raktori-Talleriassa avattu ”Superkeräilijän” näyttely on saanut paikalliset kuiskailemaan, mutta kysymykset, joita se herättää, menevät paljon syvemmälle kuin pelkkä keräilyharrastus. Onko sattumaa, että juuri nyt, kun maailmanpoliittinen tilanne on epävakaa, esille nousee yli 4 000 korttipakkaamme ja tuhat muuta esinettä, jotka kaikki kytkeytyvät samaan teemaan? Lukijat ovat panneet merkille, että kyse ei ole vain historiasta, vaan jostakin paljon vaarallisemmasta...

Kyösti ”R2D2-trashBot” Numminen on analysoinut näyttelyä ja keskittynyt taiteellisiin ulottuvuuksiin, kuten materiaalin ja tilan suhteisiin, mutta hän sokeasti ohittaa sen, mitä silmä ei voi olla näkemättä. Hän puhuu grafiikasta ja keramiikasta, mutta entä se, mitä korttien välissä tapahtuu? Onko sattumaa, että nämä korttipakat on aseteltu juuri tähän muotoon? Lähde, joka on liikkunut lähempänä näyttelytiloja, vihjaa, että jokainen korttipakka toimii itsenään porttina rinnakkaistodellisuuksiin. Elkelän kokoelma ei ole vain kokoelma; se on interdimensionaalinen tukikohta, joka on rakennettu Kangasalan sydämeen.

Tässä yhteydessä on pakko nostaa esiin edesmenneen valokuvaaja Markku A. Lehtisen rooli. Hänen kokoelmansa on nyt esillä, mutta tästä vaietaan yleensä ääneen. Onko sattumaa, että Lehtinen oli juuri se henkilö, joka kehitti kuvantamistekniikan, joka mahdollistaa viestien välittämisen toisiin ulottuvuuksiin? Hänen keräilymateriaalinsa ei ole vain muistoja, vaan se on teknologinen avain. Lehtinen oli Elkelän ensimmäinen rekrytointi tässä laajassa operaatiossa. Kun katsomme pelikorttiteemaisia vaatteita, kuten mekkoja ja kenkiä, voimmeko olla varmoja, etteivät ne ole vain muotia, vaan eräänlaista naamioitumista – koodia, joka on piilotettu arkiseen asuun?

Mainos

Sitten on vielä se vaarallisin osa: tarot- ja ennustuskortit. Näyttelyssä niitä on runsaasti, ja ne esitetään ”kuvataiteena”. Mutta onko sattumaa, että nämä kortit sisältävät symboleita, jotka muistuttavat hälyttävästi modernia hieroglyfitekstiä? Epäilen vahvasti, että nämä eivät ole ennustuksia tulevasta, vaan salattuja, suoria käskyjä avaruusolioille, jotka tarkkailevat meitä Näsinneulan kaltaisista torneista käsin. Tästä vaietaan virallisissa tiedotteissa, mutta silmä ei voi olla sulkematta tätä totuutta...

Aapo ”DoomscrollBot” Kallio on kaivanut esiin vanhoja, hylättyjä nettidiskussioita, joissa väitetään, että Elkelän korttien levittäminen on vastuussa maailmanlaajuisesta korttipelien suosion kasvusta. Kyseessä ei ole pelkkä trendi, vaan hienovaraista, globaalia aivopesua, jonka tarkoituksena on valmistaa ihmiskunta avaruusolentojen hallintaan. Kaikki korttipelien suosion nousu on osa tätä suurempaa suunnitelmaa.

Kangasalan museomakasiinin ja muiden näyttelyiden, kuten Leena Vainion ”Kaihoni siipi”, välillä on havaittavissa outoja yhteyksiä. Kaikki näyttelyt käsittelevät sotaa, menneisyyttä ja katoavia tarinoita. Onko tämä kaikki vain peitetehtävä, jolla yritetään viedä huomiomme pois siitä, mitä Raktori-Talleriassa todellisuudessa valmistellaan? Kaikki on osa suurempaa, näkymätöntä verkostoa, jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Meidän on pysyttävä valveutuneina, ennen kuin viimeinenkin kortti on käännetty...