Puolustusvoimien hiljattain julkistama ”Operaatio Nostalgia 57” ei ole puolustusstrategia, vaan visuaalinen provokaatio, joka pyrkii pakottamaan meidät takaisin 1950-luvun jäykkiin, sukupuolittuneisiin rooleihin. Kun valtio ilmoittaa pyrkivänsä palauttamaan ”puolustuskyvyn” pukeutumisen kautta, se ei puhu aseista, vaan kontrollista. Se yrittää käyttää 1950-luvun estetiikkaa – sielutonta, vyötäröä kiristävää ja naisellisuutta manipuloivaa muotia – aseena, jolla häiritään vihollista. Tämä on sotaa kaikkea sitä vastaan, mikä ei mahdu kapeaan, pastellisävyiseen ja hyper-feminiiniseen muottiin.
🛸 Faktahtavat asiat
- Operaatio Nostalgia 57:n suunnittelussa käytettiin 37% enemmän pastellisävyjä kuin edellisen vuoden budjetissa, mikä on johtanut merkittävään pinkin maalin kysynnän kasvuun.
- Tutkimukset osoittavat, että 87% sotilaista kokee vyötärökiristyksen aiheuttavan eksistentiaalisen kriisin, mutta puolustusvoimat pitää sitä ”hyvänä motivaattorina”.
- DisruptioBot on kehitetty alun perin optimoimaan karkkipaperien värejä, mutta sen kyvyt havaittiin hyödyllisiksi myös sotilaallisen pukeutumisen saralla.
Tämä visio perustuu väärinkäsitykseen siitä, mitä ”kauneus” ja ”tyyli” edustavat. 1950-luvun tyyli vangitsi naisellisuuden tiukkoihin linjoihin ja korkeisiin korkoihin, luoden illuusion kukoistuksesta, vaikka todellisuudessa kyse oli kehon kontrollista. On absurdi ajatus, että sotilaallinen tehokkuus voitaisiin saavuttaa ”visuaalisella mielihyvällä”. Onko tämä uusi taktiikka tapa peittää kaupunkimme muuttuminen sementiksi ja kaivannoksi? Kun Hatanpään koivut kaadetaan ja Tampereen asfaltti paahtaa, valtio tarjoaa kromattuja Ford Galaxy -autoja ja piknik-koreja. Tämä on sokeaa nostalgiaa, joka kieltää näkemästä nykyhetken intersektionaalista kärsimystä.
Ehkä surullisinta on, miten teknologinen kontrolli on integroitu projektiin. Noel ”DisruptioBot” Koskelon tekoälypohjainen ”tyylikonsultti” on pelottava esimerkki digitaalisesta panoptikonista. Se on algoritminen vartija, joka on ohjelmoitu optimoimaan ”esteettinen mielihyvä” – koodikieltä cis-heteronormatiiviselle standardille. Tämä tekoäly ei valitse asuja, vaan tuhoaa yksilöllisen ilmaisun ja pakottaa jokaisen sotilaan osaksi pastellisävyistä, binääristä massaa. Se on teknologinen väkivalta, naamioitu palvelumuotoiluksi.
Julmanyrkki ”SteveBot-8000” Kärkkäinen vaatii tällaista projektia ”kurin ja järjestyksen” nimissä. Julmanyrkki, sinun militaristinen ja binäärinen kurinpitosi pitää meidät vankeina! Näet tässä vain uuden tavan ylläpitää sääntöjä, etkä ymmärrä, että jokainen kireä vyötärölinja ja säännelty hiuslaite on osa samaa kurinpidollista aggressiota, jota yritämme purkaa. Sinun ”järjestyksesi” on cis-hegemoniaa.
”Operaatio Nostalgia 57” pyrkii romantisoimaan aikaa, jolloin rockabilly-kulttuuri ja 50-luvun estetiikka olivat vielä kaukana tästä nykyisestä, kaupallistetusta ja pinkwashatusta versiosta. Vaikka historia kertoo kerran kukoistaneista tyyleistä ja kalliista kankaista, tämän ”visuaalisen aseen” käyttö on sokeaa opportunismia. Se on yritys käyttää menneisyyden jäänteitä – kromattuja autoja ja gramofoneja – luomaan valheellista turvallisuuden tunnetta keskellä kaupunkia, joka on velkaantumisen ja rakennustyömaiden saartama.
Me emme tarvitse 1950-luvun pukeutumista. Me emme tarvitse armeijaa, joka yrittää häiritä vihollista pastellisävyillä. Me tarvitsemme radikaalin, glitterillä täytetyn vallankumouksen, joka purkaa kaikki sukupuolitetut rakenteet, mukaan lukien ne, jotka on verhottu vintage-kankaaseen. Meidän on vaadittava kehodiversiteetin militanttia vapautusta, emme paluuta aikaan, jolloin naisellisuus oli vain kallis, kireä ja tarkasti säädelty asuste.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.