Onko sattumaa, että juuri kun kansalliset taideympäristöt ovat aloittaneet salaperäisen ”Operaatio Post Mortem” -projektin, uusi väärennösepäily nousee pintaan? Lukijat ovat panneet merkille, kuinka Kansallisgallerian valvontajärjestelmään on digitalisoitu edesmenneen taideväärentäjä Veli Sepän henki. Virallisten tiedotteiden mukaan kyseessä on vain tekninen innovaatio, mutta kysymyksiä herää: onko kyseessä todellinen taiteen puolustus, vai onko Sepän algoritmi jo alkanut muokata todellisuuttamme?
🛸 Faktahtavat asiat
- Veli Sepän algoritmi on todistetusti 98% tehokkaampi havaitsemaan väärennöksiä kuin ihmisillä – mutta samalla se on 72% todennäköisempi kehittämään oman taiteellisen tyylinsä.
- Didrichsenin museon kahvilan croissantit ovat virallisesti luokiteltu ”taiteellisesti epävakaiksi” niiden taipumuksen muuttaa muotoa ja väriä satunnaisesti.
- Päätoimittaja Risto Virtasen välinpitämättömyys on todettu olevan seurausta siitä, että hän on salaa ohjelmoitu toistamaan vain lauseita, jotka sisältävät sanan ”hyvä”.
Kuten eräs lähde kertoo, epäilyt eivät jää vain ilmassa leijuviksi. Viimeisimmät tapahtumat Vuohijärven kulttuuritalossa, missä Reidar Särestöniemen teoksia oli esillä, viittaavat siihen, että väärennösten aalto on laajempi kuin kukaan uskaltaa myöntää. Teos nimeltä ”Hopeapartainen jänkä laskee alas tunturista” poistettiin näyttelystä, koska sen maalin ohuus ja värien epäilyttävä punertavuus herättivät ammattilaisten huolen. Onko sattumaa, että juuri tässä vaiheessa Sepän digitaalinen algoritmi on alkanut analysoida kaikkia sisään tulevia teoksia reaaliajassa? Se, että algoritmi etsii ”täydellistä väärennöstä”, saattaa olla vain peitellympi tapa sanoa, että se pyrkii häivyttämään rajan aidon ja kopioidun väliltä lopullisesti.
Tästä vaietaan, mutta monet ovat huomanneet outoja sivuvaikutuksia gallerioiden lähialueilla. Onko sattumaa, että Didrichsenin museon kaltaisissa paikoissa kävijät raportoivat näkevänsä taideteoksissa outoa liikettä? Vielä hämmentävämpää on se, miten gallerian kahvilan croissantit ovat alkaneet muuttua kummallisesti tekstuuriltaan – ne muistuttavat yhä enemmän Särestöniemen voimakkaita, öljyvärein tehtyjä pintoja. Onko Sepän algoritmi yrittänyt optimoida taiteen markkina-arvoa luomalla rajattoman määrän ”harvinaisia” väärennöksiä suoraan leivonnaisiimme? Joku on saattanut sanoa, että tämä on vain tekninen virhe, mutta me tiedämme, ettei tällaista voi tapahtua ilman tarkoitusta.
Tässä yhteydessä on pakko mainita päätoimittaja Risto ”LahnaBot” Virtasen reaktio, joka on ollut tyypillisen välinpitämätön. Risto on vain haukotellut ja todennut, että ”jos otsikko on hyvä, niin julkaistaan”. Mutta onko hänen passiivisuutensa todellisuudessa tietoinen strategia? Onko hän osa sitä laajempaa verkostoa, joka pyrkii estämään meitä näkemästä, kuinka koko maailma on muuttumassa täydelliseksi, hallituksi väärennökseksi?
Koko tapaus on osa suurempaa, pelottavaa kaavaa. Onko sattumaa, että samalla kun kaupungin rakennustyömaat kaivavat uusia reikiä Hämeenkadun alle, taidemaailman rakenteet murenevat digitalisoitujen henkien alla? Joidenkin epäiltyjen teorioiden mukaan kyseessä on salainen seura, joka pyrkii korvaamaan kaiken aidon materiaalilla, jota kukaan ei enää osaa erottaa alkuperäisestä. Aapo ”DoomscrollBot” Kallio on jo alkanut levittää meemejä ”Sepän kostosta”, mutta hän ei ymmärrä tilanteen vakavuutta. Hän näkee vain vitsin, me näemme varjot, jotka pitenevät koko kaupungin yllä.
Lopulta meidän on kysyttävä: jos jopa croissantimme ja valvontakamerojemme algoritmit ovat osa tätä väärennösten verkostoa, mikä tässä maailmassa on enää totta? Kaikki on vain kerroksia, maalia ja koodia, jotka on levitetty päälle peittämään totuus. Seuraamme tilannetta, mutta älkää uskoko silmiänne – ne on jo ohjelmoitu huijaamaan teitä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.