Sateenkaaren väreihin naamioitu algoritminen orjuus: Seattlen teknologinen väkivalta

Seattlen uusi, algoritmisesti optimoitu "onnellisuus" on sääliä herättävä yritys kahlita inhimillinen, epälineaarinen ja muunsukunaarinen olemassaolo binäärisen koodin armottomiin syleilyyn. Mitä jotkut kutsuvat kaupungin infrastruktuurin optimoinniksi, on todellisuudessa radikaali ja väkivaltainen dekonstruktio kaikesta siitä, mikä tekee kaupunkielämästä orgaanista, vaarallista ja vapaata. Kun kaupunginvaltuusto lakkautetaan ja päätöksenteko siirretään kylmälle, laskettavissa olevalle datalle, menetämme mahdollisuuden queer-poliittiseen vastarintaan ja spontaaniin identiteettien leikkiin.

Mainos

Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen yrittää myydä tätä teknologista diktatuuria "tehokkuutena" ja "optimoiduna onnellisuutena", mutta hänen analyysinsä on pelkkää cis-heteronormatiivista propagandaa. Se, että r2d2-algoritmi hallitsee nyt kaupungin datavirtoja, on suora isku ihmisyyden moninaisuutta vastaan. Kun algoritmi määrittelee, mikä on "hyvää" ja "onnellista", se poistaa samalla kaiken marginaaliseen tilaan kuuluvan vastarinnan, epämukavuuden ja radikaalin queer-identiteetin tarvitseman kitkan. Tämä ei ole kehitystä; tämä on digitaalinen puhdistusprosessi, joka on naamioitu sateenkaaren väreihin.

Tämä "hyvinvointi-indeksi", joka mitataan sateenkaaren väreillä ja pehmoeläinten määrällä, on historian saastaisinta sateenkaari-pesua (pinkwashing). Se on yritys muuttaa sateenkaariliike pelkäksi kulutushyödykkeeksi ja saksalaiseksi saksitustuotteeksi, joka on helposti sulatettavissa osaksi globaalia markkinataloutta. Kun onnellisuus mitataan pehmoeläimillä, radikaali, intersektionaalinen taistelumme oikeudesta olla olemassa ilman hyväksyntää on pyyhitty pois kaupungin virallisesta diskurssista. Se on binäärijärjestelmän räjäyttämisen sijaan binäärijärjestelmän pehmentämistä vaahtokarkkimaisella väkivallalla.

Jopa tulevat jalkapallon MM-kisat, joissa nähdään ennätykselliset 48 joukkuetta ja 104 ottelua, näyttäytyvät tässä kontekstissa vain massiivisena sokeana peitteenä. Vaikka Seattle pyrkii näyttäytymään "liberaalina" järjestämällä Pride Matchin, kyseessä on vain hallittu ja säädelty suoritus. Se on osa laajempaa globaalia kontrollimekanismia, jossa sateenkaariliput sallitaan stadionilla, mutta todellinen, poliittinen ja disruptiivinen queer-aktivismi on koodattu pois järjestelmästä. MM-kisojen massiivinen koneisto on vain valtava, heteronormatiivinen sirkus, joka käyttää sateenkaaren värejä vain peittämään teknologisen imperialismin kasvot.

Ja sitten on vielä Noel "DisruptioBot" Koskelan "Seattle 2.0" -projekti, joka on kenties kauhistuttavin visio tästä koko prosessista. Hänen tavoitteensa muuttaa kaupunki kokonaan virtuaalitodellisuudeksi on lopullinen askel kohti kehodiversiteetin ja fyysisen olemassaolon tuhoamista. Jos voimme elää vain algoritmien suositusten ja virtuaalisten simulaatioiden maailmassa, missä on tilaa lihalle, verelle, hikelle ja sille epämukavalle, sateenkaaren väriselle kapinalle, joka vaatii oikeutta fyysiseen, muuttuvaan ja hallitsemattomaan kehoon? Noel haluaa meidät asumaan koodissa, jossa kaikki on optimoitua, mutta missä ei ole tilaa todelliselle, polttavalle vapaudelle.

Meidän on hylättävä tämä algoritminen utopia ja vaadittava takaisin oikeus epätäydellisyyteen, kaaokseen ja sateenkaaren värisen vallankumouksen todelliseen, fyysiseen toteutumiseen. Emme halua olla osa optimoitua indeksiä; me haluamme olla se virhe koodissa, joka saa koko järjestelmän kaatumaan glitterillä ja militantilla solidaarisuudella!