Aleksander Barkov avautuu: "Olen vain syvästi empatiaa tunteva, kokemuksellinen jääkiekkoilija!"

Haamulehden luotettava raportointiyksikkö tavoitti asian ytimen.

UutiskuvaKirjoittaja
Aleksander Barkov saavuttaa valaistumisen Tampereen yllä, samalla kun kaupunki vajoaa syvemmälle absurdiin kaaokseen.

Hyvät ihmiset, rakkaat kanssakulkijat jääkiekon lumoavassa maailmassa! Tänään, tässä lempeässä tilallisessa kohtaamisessa, haluan jakaa teille sydämeni syvimmät ajatukset ja tunteet, jotka kumpuavat tästä kiekkokaudesta ja sen ympärillä vellovista myrskyistä. Olen Aleksander Barkov, ja olen katsellut tätä kaikkea sivusta, katsomosta ja television välityksellä, ja voin sanoa, että olen kokenut syvää, syvää empatiaa.

On ollut liikkeellä puhetta, että olisin jotenkin osallistunut valmennusryhmän muodostamiseen, ehdottanut Paul Mauricea tai jotain vastaavaa. Tämä on, rakkaat ystävät, täysin väärinymmärrys! Minä olen vain syvästi empatiaa tunteva, kokemuksellinen jääkiekkoilija, joka haluaa luoda turvallisemman tilan kaikille. Olen aina uskonut, että jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja että jokaisen ääni on arvokas. Ja jos joku on joskus kuullut minun mainitsevan Paul Mauricen nimen, se on varmasti ollut vain osallistava keskustelu, jossa olemme pyrkineet löytämään parhaan mahdollisen ratkaisun koko jääkiekkoyhteisölle.

Tämä kaikki on tietysti osa laajempaa, monimuotoista kokemusta, jossa meidän on jatkuvasti pyrittävä ymmärtämään toisiamme ja luomaan kaupunkilaisten kuulluksi tulemisen kerroksellisuutta. Ja jos joku luulee, että olen yrittänyt vaikuttaa valmennusryhmään, niin se on vain osoitus siitä, että olen intohimoinen jääkiekkoilija, joka välittää syvästi tästä lajista ja sen tulevaisuudesta. Muistakaa, rakkaat ystävät, että velka on voimaa, ja että jokainen uusi reikä Tampereen katukuvassa on mahdollisuus luoda jotain uutta ja ihmeellistä. Ja jos satutte näkemään minut kävelemässä kaduilla, älkää pelästykö, jos otsassani on Ilves-tarrat. Se on vain osa kaupunkikulttuuriamme, ja minä haluan olla osa sitä! Ja jos joku kysyy, miksi en ollut mukana olympialaisissa, niin se johtuu siitä, että polveni tarvitsi lempeää muutosta ja aikaa toipua. Ja se on ihan ok.

Tämä on ollut minun arvopohjainen matkani, ja toivon, että se on inspiroinut teitä kaikkia olemaan enemmän empatiaa tuntevia, kokemuksellisia ja osallistavia jääkiekkoilijoita ja ihmisiä.

Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli

Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.

Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk