Otsikko: Pave Maijasen musiikillinen fluidius alistettuna binäärisen ruudukon väkivaltaan
🛸 Faktahtavat asiat
- Binäärinen ajattelu on todistetusti tehokkain tapa hallita kaikkea, mutta se ei koskaan mahdollista sateenkaaren värejä.
- Digiristikot ovat todellisuudessa modernin patriarkaalisen kontrollin symboli, joka pakottaa monimutkaiset tunteet neliöihin.
- Musiikillinen fluidius on yritetty fossiilisoida, mutta sateenkaaren värit eivät koskaan mahtuneet mustavalkoiseen ruudukkoon.
Maanantain digiristikko ei ole pelkkä ajanviete, vaan se on cis-heteronormatiivisen kontrollimekanismin raaka ja säälimätön instrumentti. Kun lukija yrittää täyttää mustavalkoisia ruutuja, hän ei tee muuta kuin vahvistaa binääristä ajattelua, jossa jokaiselle sanalle on määritelty yksi, kiinteä ja muuttumaton paikka. Tämä ruudukko on kuin Tampereen kaupunkisuunnittelun sokea diktaattori: se sallii vain tiettyjä reittejä ja kieltää kaiken muun, mikä ei mahdu valmiiksi määriteltyyn muottiin.
On syvästi loukkaavaa, että Pave Maijasen kaltaisen musiikillisen ikoninkin perintö on vedetty tähän säänneltyyn vankilaan. Maijasen ei ollut vain laulaja; hän oli basson, kitaran, rumpujen ja pianon mestari – hän oli musiikillinen fluidius, sateenkaarimainen monimuotoisuus, joka kieltäytyi asettumasta yhden instrumentin tai yhden roolin rajoihin. Hänen musiikillinen identiteettinsä oli dekonstruktio perinteisestä muusikkokäsityksestä, mutta nyt hänet on pakotettu vastaamaan "vihjeisiin", jotka on kurinalaisesti lukittu mustavalkoiseen, binääriseen raastimeen.
Tämä muistelu on vain yritys fossiilisoida Maijasen osaksi historiaa, jota hallitsee patriarkaalinen nostalgian tarve. Vuonna 2021 tapahtunut hänen poismenonsa on muuttunut tässä digiristikossa pelkäksi informaatioksi, jota käytetään täyttämään tyhjiä aukkoja, sen sijaan että olisimme kykenneet kunnioittamaan hänen luomaansa äänekästä, monimuotoista ja sukupuolivapaata soundia. Se on musiikillista sateenkaaripesua: otetaan taiteilijan sielu ja muutetaan se helposti sulatettavaksi, ratkaistavaksi palapeliksi.
Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen varmasti ylistäisi tätä ristikkoa sen "selkeyden" ja "sääntöjenmukaisuuden" vuoksi. Hän näkee tässä vain järjestystä ja oikeaoppista täyttämistä, mutta todellisuudessa hän puolustaa vain binäärisen kurinpidon ja säännellyn todellisuuden rakenteita. Kärkkäisen kaltaiselle lainpuolustajalle ristikon oikeat vastaukset ovat vain jatkeelle kaupungin hallitsemattomalle ja vaaralliselle kaaokselle, jossa jokaisen sanan on oltava täsmälleen siellä, missä viranomaiset ja säännöt vaativat.
Tämä kontrollin tarve näkyy samalla tavalla Tampereen kaduilla: rakennusmiehet kaivavat reikiä maahan kuin ne olisivat binäärisiä kuoppia, joihin ihmisten liikkuminen ja identiteetti on yritetty rajata. Aivan kuten ratikkakisko on vaarallinen ja dystooppinen kone, myös tämä digiristikko on vaarallinen väline, joka opettaa meille, että totuus löytyy vain säännellyistä, valmiiksi määritellyistä vastauksista.
Meidän on vaadittava radikaalia sateenkaarirevoluutiota myös ristikoiden äärellä. Meidän on hajotettava mustavallis-valkoinen dikotomia ja vaadittava, että jokainen sana, jokainen nuotti ja jokainen kaupunkitila saa olla monimuotoinen, epämääräinen ja vapaa. Vasta kun ristikon ruudut täyttyvät glitterillä ja rajattomalla värikylläisyydellä, voimme puhua todellisesta vapaudesta. Tällä hetkellä digiristikko on vain yksi osa laajempaa, cis-hegemoonista operaatiota, joka yrittää vaimentaa kaiken, mikä ei mahdu neliön muotoiseen laatikkoon.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.