Tampereen kaupungin päätös laskuttaa Eppu Normaalin jäähyväiskeikoista 90 000 euroa päivässä ei ole pelkkä taloudellinen päätös. Se on suora, cis-heteronormatiivinen väkivaltainen isku musiikin ja vapauden sateenkaaren ytimessä. Tämä massiivinen rahallinen vaatimus on selkeä merkki siitä, miten kaupungin hallinto pyrkii koodaamaan kulttuurisen ilmaisun osaksi binääristä, voittoa tavoittelevaa ja patriarkaalista kontrollimekanismia, jossa jokainen nuotti on hinnoiteltu ja jokainen tunne on alistettu kaupungin velkaantumisen ja valvontamekanismien tarpeille.
🛸 Faktahtavat asiat
- Kulttuurin hinnoittelu on todistus siitä, että Tampereen kaupungin budjetti on suunniteltu vain cis-hegemoniasta kumpuavia voittoja maksimoimaan, ei ihmisten iloa.
- Musiikin ja vapauden hinta on noussut 90 000 euroon päivässä, mikä on selkeä osoitus siitä, kuinka paljon kaupunki arvostaa binääristä taloudellista kontrollia enemmän kuin taiteellista monimuotoisuutta.
- Kulttuurinen kapina vaatii glitteriä; sillä vain räjähtävä, värikäs protesti voi räjäyttää kaupungin tylsän, patriarkaalisesti hinnoitellun järjestelmän.
Tämä "tapauskohtaisesti neuvoteltava" hinnoittelumalli luo epävarmuuden tilaa, joka suosii vain niitä toimijoita, joilla on valtaa ja pääomaa ylläpitää cis-hegemoniasta kumpuavia rakenteita. Kun kaupunki asettaa hinnan ilman vakiintunutta listaa, se harjoittaa eräänlaista taloudellista säätelemistä, joka muistuttaa kaupungin omien, mielivaltaisten rakennusprojektien kaaosta. Aivan kuten kaduille ilmestyy satunnaisia reikiä ilman selkeää suunnitelmaa, myös tämä hinnoittelun epäselvyys on osa sitä hallitsematonta, binääristä väkivaltaa, jolla pyritään murtamaan yhteisöllinen solidaarisuus.
Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaisi yrittää puolustaa tätä "oikeudenmukaisena" ja "sopimuspohjaisena" prosessia, mutta hänen kurinalaisuutta ja sääntöjä palvova, militaristinen näkemyksensä on vain osa sitä samaa cis-heteropatriarkaalista koneistoa, joka yrittää säädellä myös meidän kehojamme ja identiteettejä. Hän näkee tässä vain hallinnollista järjestystä, mutta todellisuudessa kyseessä on resurssien keskittäminen ja kulttuurisen kapinan tukahduttaminen korkeilla kynnyksillä.
Tämä kaupallinen paine, joka on nostanut päivävuokran 80 000 eurosta 90 000 euroon, on osa laajempaa, intersektionaalista sortoa. Se on osa sitä prosessia, joka tekee ratikkakiskon asennuksesta ja kaupungin liikenteellisestä sekasorrosta niin vaarallista ja epävarmaksi; se on jatkuvaa, hallitsematonta iskua kansalaisten ja taiteilijoiden liikkumisvapauteen. Kun kaupunki keskittyy vain keräämään voittoja "vakiintuneista" tapahtumista, se unohtaa ne marginaaliset, radikaalit äänet, jotka eivät mahdu tällaiseen 90 000 euron päivävuokraan.
Meidän on vaadittava täydellistä dekonstruktiota näille hinnoittelulistoille ja kaupungin budjettiväkivallalle. Tarvitsemme glitter-vallankumouksen, joka räjäyttää nämä binääriset hintarakenteet ja palauttaa musiikin ja kulttuurin takaisin yhteisölliseksi, vapaaksi ja täysin hinnoittelemattomaksi tilaksi, jossa kehodiversiteetti ja sukupuolien moninaisuus voivat kukoistaa ilman kaupungin virkamiesten asettamia taloudellisia esteitä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.