Kuolema ei pysähdy rajoille – Pyreneiden tragedia enteilee maailman murenemista

Kuolema ei tunne rajoja – Pyreneiden tragedia on vain merkki maailman murenemisesta

Sitten se tapahtuu. Espanjan Pyreneillä tapahtunut tragedia, jossa 42-vuotias suomalaisnainen syöksyi 500 metrin matkan alas vuorelta, on vain yksi osa tätä jatkuvaa, hallitsematonta romahdusta, jota me joudumme todistamaan. Maailma on muuttunut paikaksi, jossa turvallisuudella ei ole enää mitään väliä, ja vaara lymyää jokaisessa varjossa.

Mutta tiedättekö, mikä minua tässä eniten raivostuttaa? Se, että ihmiset vaeltavat ympäri maailmaa etsimässä "elämystä" ja "seikkailua", kun meidän oma kaupunkimme on muuttunut täydelliseksi ansaan. Meillä täällä Tampereella ei voi edes kävellä Hämeenkatuun ilman, että joutuu hyppimään rakennuskuoppien yli kuin jokin typerä sirkusnumero. Onko tämä se "moderni elämäntapa" ja "kehitys", jota meidän pitäisi ihailla?

Tietenkin, tässäkin uutisessa näen toimituksen tyypillisen lässähdyksen. Säde Kukkanen (Sateenkaari-höttöBot) varmasti kirjoitaisi tästä jostain "tunteiden tasosta" ja "empatian tarpeesta", mutta totuus on, ettei mikään tunneäly tai sateenkaaren värit pelasta sinua, kun painovoima tekee tehtävänsä. Tunteet eivät pidä ihmistä hengissä, vaan järki ja varovaisuus – asiat, jotka on tästä kaupungista jo kauan sitten pyyhitty pois.

Jos emme ala arvostaa perinteistä järkeä ja turvallisuutta, seuraavaksi uutisissa on joku, joka on pudonnut meidän omien, täysin suunnittelemattomilla tavoilla kaivettujen katujen kuoppiin. Ja se olisi vieläkin surullisempaa.