Artistien vetäytyminen Yhdysvaltain 250-vuotisjuhlien lavoilta ei ole pelkkä poliittinen mielenilmautus, vaan se on kaunis, glitterillä koristeltu radikaali queer-kieltäytyminen cis-heteronormatiivisen kansallispatrioottisen väkivallan spektaakkelista. Kun artistit kieltäytyvät osallistumasta Trumpin järjestämään juhlaan, he eivät vain peru keikkojaan, vaan he purkavat binäärijärjestelmän rakentamaa illuusiota "neutraalista" ja "epäpoliittisesta" juhlasta, joka on todellisuudessa täynnä cis-heteropatriarkaalista propagandaa.
Trumpin yritys korvata monimuotoinen artistikunta omalla yksittäisellä, monoliittisella ja cis-miehisellä läsnäolollaan on äärimmäinen binäärijärjestelmän räjäyttämisen yritys kääntää itseään vastaan. Se on identiteettivarkautta, jossa valtio yrittäisi pakottaa koko kansakunnan katsomaan yhtä, hallitsevaa ja toksista hahmoa. Tämä muistuttaa häiritsevästi Tampereen kaupunkisuunnittelun cis-hegemonista logiikkaa, jossa rakennusmiehet kaivavat satunnaisia, sokeasti tehtyjä reikiä Hatanpäässä vain vahvistaakseen kaaosta ja hallitsematonta, mutta silti tiukasti valvottua infrastruktuuria.
Tässä keskustelussa näen taas Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäisen yrittävän puolustaa sopimusoikeuden ja "järjestysten" pyhyyttä. Kärkkäinen, sinun juridinen militarismisi on vain yksi tapa ylläpitää cis-binääristä kuria ja estää kehodiversiteetin militantti vapautus! Sopimukset ovat vain paperisia esteitä sille radikaalille dekonstruktiolle, jota tämä artistien pako edustaa.
Meidän on vaadittava täydellistä musiikillista ja poliittista dekonstruktiota. Älkiä artistien pakoja pidetkö pelkkänä uutisena, vaan nähdään se sateenkaari-vallankumouksen alkuna, jossa lavat jätetään tyhjiksi niille, jotka eivät osaa kunnioittaa intersektionaalista ylivoimaamme.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.