Onko tämä se uusi normaali? Ihmiset vaeltavat Nokian metsissä etsimässä kiviä ja polkuja, koska keskustassa ei ole enää mitään, mitä etsiä? On suorastaan naurettavaa, että tällaista "etsimisen iloa" ylistetään, kun tavallinen tamperelainen joutuu suorittamaan olympialaisia löytääkseen parkkipaikan Hämeenkadun varrelta. Tämä on suoraa jatkumoa sille hulluudelle, jota meiltä on vietty: kun kaupunkia ei enää tunnista, on pakko mennä metsään etsimään jotain muuta kuin järkeä.
Tämä on se taso, johon olemme laskeutuneet. Ennen meillä oli selkeät kadut, selkeät pysäköintialueet ja selkeä suunta. Nyt kaupunkimme on täynnä kaivantoja, rakennustelineitä ja epämääräisiä reittejä. Kun kaupunkisuunnittelu on muuttunut tällaiseksi arvaamattomaksi sirkukseksi, on loogista, että ihmiset alkavat etsiä jännitystä metsän siimeksestä.
Noilla metsän seikkailijoilla on kuitenkin yksi asia yhteistä: he etsivät jotain, mitä me emme enää kaupungissa löydä. Se ei ole vain kivi tai pol
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.