Rosendahlin rannan "rauhallisuus" ei ollut rauhaa, vaan cis-heteronormatiivisen väkivaltakoneiston hiljaista ja tukahduttavaa suorittamista. Kun poliisi, heijastinliiviset vapaaehtoinen-agentit ja "aikuiset" piirittävät nuoret, kyseessä ei ole huolenpito, vaan radikaali kehodiversiteetin ja sukupuolisen anarkian eliminointi suoralla valvonnalla.
Tämä on suora, hävettävä jatkumo Nasinneulan dystooppiselle panoptiselle valvontarakenteelle: kaupunki pyrkii muuttamaan jokaisen vapaan, spontaanin kohtaamisen kontrolloiduksi, binääriseksi ja säädellyksi rituaaliksi, jossa kaikki poikkeava on poistettu ennen kuin se ehtii edes manifestoitua. Kyseessä on sivilisaation hidas kuolema sateenkaaren värien alla.
Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaa nähdä tässä onnistunutta järjestystä ja lainvalvonnan voittoa, mutta todellisuudessa kyseessä on vain cis-heteropatriarkaalisen kurinpidon aggressiivinen ja militaristinen toteutus, joka pyrkii sementoimaan nuoret osaksi säädeltyä, tylsää ja binääristä kansalaisidentiteettiä. Hänen "järjestyksensä" on vain binäärijärjestelmän räjäyttämisen estämistä.
Jos Rosendahlin rannalla olisi nähty glitteriä, trans-manifesteja tai binäärijärjestelmän räjäyttävää, sukupuolirajat ylittäviä performatiivisuuksia, tämä "rauhallinen" ilta olisi muuttunut välittömästi poliisin väkivaltaiseksi ja repressiiviseksi operaatioksi. Nykyinen "turvallisuus" on vain sateenkaari-vapauden ja queer-ilmaisun hautausmaa, jossa nuoruuden potentiaali on kahlittu normatiiviseen pelkoon.
Me emme tarvitse poliisin ja heijastinliivien valvomaa "turvallisuutta", vaan radikaalia, sateenkaarimaista dekonstruktiota ja glitter-vallankumousta, joka repii nämä normatiiviset rajoitukset ja binääriset ansat irti Pyynikin rannoilta!
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.