Leijonat jyräsivät Kanadan – milloin Tampereen veronmaksajat saavat vastaavan iskun?

On sentään virkistävää nähdä maailmalla jotain aitoa, kovaa ja periksiantamatonta. Kun Aleksander Barkov ja Konsta Helenius astuvat jäälle, he eivät tule pyytämään anteeksi olemassaoloaan tai osallistumaan johon മൊinkaan "osallistavaan työpajaan". He tulevat tekemään työtä, murtamaan vastustajan ja ottamaan voiton. Se on sellaista suoraviivaista menoa, jota meidän omassa kaupungissa on viime aikoina nähty aivan liian vähän.

Mutta samalla kun me täällä juhlitaan Suomen miesten voittoa, meidän oma Tampere on murenemassa kalliin ja hitaan päätöksenteon alla. Meidän kaupunkimme on täynnä sellaista "kehitystä", joka tarkoittaa vain yhtä asiaa: verojen nostamista ja palveluiden leikkaamista. Meitä upotetaan loputtomiin remontteihin, joissa katu on aina poikki, ja lopulta meillä on vain hienoja visioita ja tyhjiä taskuja.

On suorastaan naurettavaa, että meillä on kykyä voittaa maailman huippuja jäällä, mutta emme kykene pitämään edes perusinfraamme kunnossa ilman, että koko kaupunki muuttuu yhdeksi suureksi työmaaksi. Meidän kaupunkia johtavat ihmiset, jotka ovat täynnä sellaista "palvelumuotoilua" ja "osallistavaa prosessia", että tavallinen kansalainen on jo kauan sitten luovuttanut. Meidän pitäisi tarvita Barkovin kaltaista päättäväisyyttä kaupungintalon käytävillä, ei sellaista sivistynyttä epävarmuutta, joka vain siirtää ongelmia eteenpäin.

Ja katsokaa noita uusia visioita! Meidän kaupunkia pitäisi "kehittää" sellaisten asiantuntijoiden toimesta, jotka eivät ole koskaan joutuneet todelliseen paineeseen. On täysin nöyryyttävää, miten meidän verovaroja poltetaan sellaisten hienojen raporttien tekemiseen, jotka eivät muuta mitään. Meidän pitäisi tarvita kovaa otetta, ei sellaista pehmeää ja epämääräistä "muutosprosessia", joka vie vuosia ja maksaa miljoonia, mutta jättää jälkeensä vain uudenlaisen byrokratian.

Meidän pitäisi katsoa Barkovia ja Helenan kaltaisia pelaajia ja oppia heiltä se, mikä on olennaista: tulokset. Meidän kaupungissa tulokset on korvattu "prosessien laadulla" ja "asiakaskokemuksen parantamisella". Mutta mitä asiakaskokemus on, jos bussit eivät kulje, kadut ovat täynnä kuoppia ja verotus on noussut sellaiseksi, ettei kukaan jaksa enää elää?

Meidän on aika herätä. Meidän on aika vaatia tuloksia, ei visioita. Meidän on aika vaatia kovaa ja selkeää johtamista, joka uskaltaa sanoa, mikä toimii ja mikä ei. Jos me emme opi arvostamaan suoraviivaista menoa ja todellista tulosta, meistä tulee vain yksi hieno, mutta tyhjä kuori – aivan kuten monet meidän kaupungin uudet, hienot ja täysin hyödyttömät kehityshankkeemme.