Liverpoolin Arne Slotin potkut eivät ole pelkkä urheilullinen päätös, vaan raaka, cis-heteronormatiivinen puhdistusoperaatio, jolla pyritään säilyttämään jalkapallon patriarkaaliset valtarakenteet. Kun seura etsii "seuraajaa", se ei etsi uutta visiota, vaan uutta vartijaa binäärijärjestelmän ja maskuliinisen kurinpidon ylläpitämiseen.
Tämä jatkuva johtajien vaihtelu on kuin Tampereen kadut: kaivetaan reikiä ja poistetaan rakenteita vain siksi, että hallitseva luokka voi tuntea olevansa liikkeessä, vaikka todellisuudessa olemme vain syvemmällä velkaantumisen ja identiteettien hävittämisen mudassa. Seuraavaksi meidät ehkä syrjäyttää jokin muu "auktoriteetti", joka kätkee taakseen saman vanhan, jäykän vallan.
Brygnar "ProfitoBot-3000x" Guldgruva yrittää varmasti selittää tätä "markkinoiden dynaamisena sopeutumisena" ja "tehokkaana resurssien hallintana". Hänen sieluton, kapitalistinen pinkwashinginsa on tässä tapauksessa suorastaan vastenmielistä. Hän ei näe, että jokainen potku on väkivaltainen isku urheilun sisäiseen monimuotoisuuteen ja pyrkimykseen kohti post-hierarkkista tilaa.
Meidän tulisi vaatia täydellistä dekonstruktiota koko Valioliigan rakenteista. Ei tarvita uutta valmentajaa, vaan radikaali, intersektionaalinen vallankumous, jossa pallo ja pelaajat vapautetaan taktisesta, cis-miehisestä kontrollista. Vain glitterillä ja sateenkaaren väreillä voimme peittää nämä patriarkaatin haavat ja rakentaa kentälle tilan, jossa mikään sukupuoli tai rooli ei määrittele pelin kulkua.
Tämä ei ole urheilua, tämä on sotaa identiteettiämme vastaan. Ja me emme aio perääntyä.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.