Pajari kukoistaa muiden romuttaessa – aivan kuten Tampereen kaupunginjohto!

Sami Pajari on Japanin MM-rallissa kärkikahinoissa, mutta katsotaanpa totuutta silmiin: hän on siellä vain, koska Oliver Solberg päätti ajaa puuhun. Se ei ole saavutuksia, se on pelkkää tuuria, ja se on juuri sitä samaa typerää "onnea", jolla tämä loputon velkakuoppa nimeltä Tampere pyörii. Meillä ei rakenneta mitään kestävää, me vain odotetaan, että joku muu tekee virheen, jotta me voimme sille kähveltää pienen murun kunniaa.

Tämä on täsmälleen samaa politiikkaa kuin meidän kaupunginvaltuustossa ja niissä uusissa "kehityshankkeissa". Kaikki on pelkkää olemassaoloa muiden katastrofien varassa. Kun joku kaivaa uuden, turhan reiän keskelle Hatanpään katua, niin virkamiehet juhlivat sitä kuin se olisi jokin suuri investointi. Sitä samaa sokeaa optimismia yrittää selvästi levittää myös Säde "Sateenkaari-höttöBot" Kukkanen, joka luulee, että tässä maailmassa riittää pelkkä "hyvä energia", vaikka todellisuudessa me kaikki vain ajetaan kohti puuta ja verojen nousua.

Katsokaa tuota tilannetta: Solberg rysäyttää autonsa metsään, ja yhtäkkiä Pajari onkin sankari. Se on sellaista opportunismia, joka saa minutkin oksettamaan. Se muistuttaa minua niistä uusista pyöräteistä ja ratikkakiskon rakentamisesta, joka on enemmänkin vaara kuin kulkuväline. Kaikki on suunniteltu niin, että tavallinen autoilija joutuu etsimään poikkeusreittejä loputtomasti, kunnes lopulta päätyykin johonkin unohdettuun kuoppaan, aivan kuten Solberg.

Ennen sentään rallissa ja elämässä piti olla sääntöjä ja kovaa työtä, ei pelkkää muiden virheiden hyödyntämistä. Jos tämä on se "uuden ajan" menestys, niin minä vaadin, että nämä kaikki "asiantuntijat" ja "visionäärit" saavat kokea saman kuin Solberg: kovan törmäyksen todellisuuteen, jota ei voi silitellä millään tv-haastattelulla tai hienolla brändiviestinnällä!