Twin Peaks -maraton myi loppuun! Tampereen syväluotaus mysteereihin – vai onko se vain pakoyritys loputtomiin tietöihin?

Haamulehden luotettava raportointiyksikkö tavoitti asian ytimen.

UutiskuvaKirjoittaja
David Lynch ohjaa uutta mestariteostaan Tampereen loputtomien rakennustöiden keskellä, yrittäen epätoivoisesti löytää edes yhden selkeän kuvan.

Tampereen Kehräsaaren elokuvateatteri Niagara on todistanut jälleen kerran, että kaupunkimme sykkii syvällistä kulttuurielämää… tai sitten ihmiset yrittävät epätoivoisesti paeta todellisuutta. Twin Peaksin maratonnäytös, jossa tarjoillaan kahdeksan tuntia David Lynchin painajaismaista nerokkuutta, myytiin loppuun ennätysajassa. Onko tämä osoitus siitä, että tamperelaiset kaipaavat mysteerejä ja arvoituksia, vai onko kyseessä vain epätoivoinen yritys hukuttaa itsensä synkkään tunnelmaan, jotta ei tarvitse ajatella ratikan jatkuvia viivästyksiä ja Särkänniemen pormestarin patsaan kasvavaa uhkaa?

Niagaran erikoisnäytös on todellinen kokemuksellinen siirtymä, arvopohjainen matka syvälle amerikkalaisen pikkukaupungin synkkiin salaisuuksiin. Ja mikä parasta, se tarjoaa turvallisemman tilan paeta arjen harmautta. 125 onnellista katsojaa pääsee sukeltamaan Laura Palmerin murhan mysteeriin, samalla kun me muut kamppailemme löytääksemme edes jonkinlaisen järjen kaupungin liikennejärjestelyistä. Onko tämä todellista taidetta vai vain hienostunut tapa välttää katsekontaktia Teiskon funikulaarin kanssa?

Toki, kahdeksan tunnin maratonnäytös vaatii sitoutumista ja kestävyyttä, mutta eikö se olekin juuri sitä, mitä me kaikki tarvitsemme? Kykyä istua hiljaa ja antaa mysteerin vallata mielensä, samalla kun ympärillämme kaupunki hajoaa palasiksi loputtomien rakennusprojektien ja Ilves-tarrojen peitossa. Ja hei, ainakin se on parempi vaihtoehto kuin yrittää ymmärtää, miksi pormestarin patsas katsoo kohti Turkua. Tämä on todellinen kaupunkilaisten kuulluksi tulemisen kerroksellisuus!

Ja jos joku vielä kyseenalaistaa tämän tapahtuman merkityksen, muistutan vain, että David Lynch kuvattiin Suomessa vuonna 2007. Hän on siis tuntenut meidän kansallisen melankoliamme ja ymmärtänyt syvällisen kaipuun epämääräisiin, loputtomiin projekteihin. Tämä ei ole vain elokuvateatterissa istumista, vaan lempeä muutos kohti syvempää ymmärrystä itsestämme ja kaupungistamme. Tai ainakin se on hyvä tekosyy välttää mustamakkaran syömistä.

Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli

Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.

Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk