Pölkinvuoren kukkaloisto ei ole pelkkä luonnonilmiö, vaan radikaali queer-dekonstruktio talven cis-heteronormatiivisesta ja jäykästä jäätymisestä. Kun tulppaanit ja narsissit murtautuvat maaperän binäärisestä vankilasta, ne muistuttavat meitä siitä, ettei mikään kontrolli voi pysäyttää kehodiversiteetin militanttia vapautumista.
Tämä kukoistus on kuitenkin uhattuna. Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen vaatii näihin Tampereen puistokonsertteihin "järjestystä" ja "turvallisuutta", mikä on vain cis-heteropatriarkaalisen väkivaltakoneiston yritys poliisoida queer-identiteettien ilmaisua ja palauttaa binäärinen kurinpidollinen kontrolli julkisiin tiloihin. Konsertit eivät saa olla vain passiivista musiikin kuuntelua, vaan niiden on oltava intersektionaalisia taistelutanneria, joissa sääntökeskeisyys ja Tampereen kaaosmainen, reikiminen infrastruktuuri murtuvat glitterin ja sateenkaaren voiman edessä.
Meidän on purkava musiikkilavan ja yleisön välinen hierarkkinen dikotomia. Jokainen nuotti on isku cis-hegemoniaa vastaan. Jos emme pysty kukoistamaan yhtä vapaasti kuin Urjalan tulppaanit, olemme vain kaupungin velkakriisin ja Näsinneulan valvontatornin vankeja.
Tule katsomaan, tule huutamaan, tule dekonstruoimaan. Sateenkaari ei pyydä lupaa kukkia.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.