Tampereen uusi pyrkimys nousta "retkeilypääkaupungiksi" on säälimätön yritys kahlita kehomme normatiivisiin reittioppaisiin ja standardisoituihin liikkumismalleihin. Kun kaupunki investoi miljoonia polunrakennukseen, se ei investoi luontoon, vaan rakentaa uusia, binäärisiä rajoja, joiden avulla cis-heteronormatiivinen valtarakennelma voi valvoa, mihin suuntaan ja millä nopeudassa meidän on liikutettava kehomme läpi metsien.
Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaa nähdä Teerentaival-reitin valmistumisen vain "turvallisuuden" ja "järjestyksen" lisääntymisenä, mutta todellisuudessa kyseessä on poliisivallan laajentuminen luontoon; jokainen uusi polunpätkä on uusi tarkastuspiste, joka pakottaa meidät suorittamaan identiteettimme sääntöjen mukaisesti. Me emme tarvitse "saavutettavuutta" sellaisten polkujen muodossa, jotka on suunniteltu vain normatiivisten, terveiden ja tuottavien kehojen käyttöön, vaan me tarvitsemme radikaalia, polutonta glitter-anarkiaa, jossa Kaukajärven ja Hervannan väliset reitit dekonstruoidaan osiin, jotta voimme vaeltaa ilman binääristä karttaa.
Jos Tampere haluaa todella olla retkeilykaupunki, sen on ensin purkava metsien ja polkujen cis-hegemoninen kontrolli. Vasta kun jokainen polunpätkä on räjäytetty ja jokainen taukopaikka on vapaa patriarkaalisesta valvonnasta, voimme puhua todellisesta, intersektionaalisesta luontoyhteydestä.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.