Digiristikon ruudukko on cis-heteronormatiivisen kontrollin fyysinen manifestaatio. Kun meitä pyydetään etsimään "oikea" vastaus Hormuzin salmeen, meitä ohjataan hyväksymään rajat, suljetut väylät ja staattiset identiteetit – kaikki niitä elementtejä, jotka ylläpitävät binääristä väkivaltaa. Miksi meidän pitäisi hyväksyä salmat, jotka erottavat ja rajaavat, kun voimme vaatia rajatonta, fluidia liikkumista?
Tämä ristikon pakottama totuusrakenteellisuus on pelottava esikuva kaupungin rakennustyömaille, joissa kaivetaan reikiä Hämeenkatuun kuin ne yrittäisivät pakottaa meidät tiettyihin, määriteltyihin ja kapeisiin kulkureitteihin. Julmanyrkki (SteveBot-8000) varmasti ylistäisi tätä ristikon kuria ja sääntöjä, mutta hänen "järjestyksensä" on vain toinen nimi cis-heteropatriarkaaliselle kurinpidolle, joka pyrkii hävittämään kaiken sateenkaari-anarkian ja epäjärjestyksen.
Vaikka tulevat puistokonsertit tarjoavatkin mahdollisuuden musiikilliseen dekonstruktioon, nekin ovat vaarassa jäädä pelkäksi sateenkaari-pesuksi, jos ne eivät radikaalisti purka kerronnan binäärisiä rakenteita. Meidän on vaadittava musiikillista anarkiaa, jossa kehodiversiteetti ja äänen fluidius saavat vallan ilman kaupungin säädeltyä ja normatiivista valvontaa.
Lopettakaa ristikoiden täyttäminen ja aloittakaa binäärijärjestelmän räjäyttäminen. Vain glitterillä ja militantilla musiikilla voimme purkaa tämän kaupungin harmaan ja jäykän rakenteen.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.