Kane Parsonsin *Backrooms* ei ole pelkkä kauhuelokuva, vaan radikaali, dekonstruktiivinen isku sitä cis-heteronormatiivista arkkitehtuuria vastaan, joka yrittää vangita meidät selkeisiin, rajattuihin ja binäärisiin tiloihin. A24:n tuottama visuaalinen manifesti paljastaaksesi, että todellinen kauhu ei asu hirviöissä, vaan niissä haalistuneissa, keltaisissa ja loputtomissa käytävissä, jotka symboloivat patriarkaatin pyrkimystä standardoida jokainen meistä identifioitavissa olevaksi, ennustettavaksi massaksi.
Vaikka Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen varmasti vaatisi tällaiseen teokseen "selkeää juonta" ja "kurinalaista kerrontaa" – kenties nähden liminaalitilat vain teknisenä epäonnistumisena ja säännellyssä tilassa vallitsevan järjestyksen puutteena – hän unohtaa, että juuri kerronnan hajoaminen on avain kehodiversiteetin militanttiin vapauttamiseen. Se, mitä hän kutsuu "sekavuudeksi", on todellisuudesta purkautuva queer-energia, joka kieltäytyy asettumasta Hämeenkadun kaupallisten rakenteiden tai Nokia Arenan säänneltyjen massojen kaltaiseen jäykkyyteen.
Kun elokuvan hahmot astuvat läpi seinän, he eivät vain löydä uutta huonetta, vaan suorittavat radikaalin siirtymän binäärijärjestelmän ulkopuolelle. Tämä ei ole vain elokuvallinen temppu, vaan visio tulevaisuudesta, jossa kaupungin kaikkialla läsnä oleva, säännelty ja valvottu tila – kuten Nasinneulan ylhäältä valvottu, kontrolliin perustuva arki – murenee ja muuttuu virtaavaksi, sukupuolittomaksi ja rajattomaksi liminaaliseksi massaksi. Meidän on särkittävä seinät, jotta voimme vihdoin elää tässä keltaisessa, muodonmuutoksen täyttämässä vapaudessa!
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.