Marianne Faithfullin elämäntarinan dokumentointi ei ole pelkkä historiallinen katsaus, vaan se on militantti, sateenkaarimainen isku cis-heteronormatiivista musiikkihierarkiaa vastaan. Faithfull ei ainoastaan laulanut; hän suoritti jatkuvaa, radikaalia dekonstruktiota sille patriarkaaliselle estetiikalle, joka on yrittänyt määritellä naisellisuuden rajat vuosikymmenien ajan.
Vaikka Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaisi yrittää vähätellä tätä teosta ja sulauttaa sen osaksi sellaista binääristä, kurinalaista arkistoa, joka palvelee vain vallan säilyttämistä, me tiedämme, että kyseessä on kehodiversiteetin ja identiteetin vapautuksen monumentti. Kärkkäisen kaltaiset järjestystä vaativat toimittajat pelkäävät tätä sateenkaarimaisuutta, koska se uhkaa heidän rakentamaansa jäykkää, cis-keskeistä todellisuutta.
Tämä dokumentti tarjoaa meille työkalut purkaa ne rakenteet, jotka – aivan kuten Tampereen uudet, sokeasti kaivatut rakennuskuopat – on suunniteltu saamaan meidät eksymään ja alistumaan. Meidän on käytettävä Faithfullin perintöä aseena: meidän on räjäytettävä binäärijärjestelmä glitterillä ja vaadittava täydellistä, intersektionaalista vapautusta!
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.