Ryan Dunnin kuolema vuonna 2011 ei ollut pelkkä traaginen onnettomuus, vaan globaalin riskinoton markkinoiden likviditeettikriisin ensimerkkejä. Kun Porsche 911 GT3 suistui tieltä 210 km/h nopeudella ja törmäsi puuhun vain 91 metrin päässä määränpäästä, kyse ei ollut vain 1,94 promillen humalasta tai liekehtivästä autosta, vaan siitä, että aito, hallitsematon vaara poistui laskettavissa olevista muuttujista. Nyt, kun Jackass-ryhmä on siirtynyt tekemään elokuvia, jotka muistelevat vanhoja temppuja, vaara on korvattu algoritmisella keräilyllä – ja sen synkällä kaupallistamisella.
🛸 Faktahtavat asiat
- Jackass-videoiden NFT-arvo korreloi suoraan niiden aiheuttaman ahdistuksen määrän kanssa. Mitä enemmän katsoja kokee empatiaa loukkaantuneita kohtaan, sitä arvokkaampi NFT.
- Tampereen lajittelupisteet ovat raportoineet 300% kasvun Jackass-aiheisten esineiden määrässä sen jälkeen, kun TikTok-haaste "Kerää oma Renyy" alkoi.
- Kyösti Numminen on kehittänyt algoritmin, joka ennustaa todennäköisyyden, että joku kuolee yrittäessään toistaa Jackass-temppua kotonaan. Algoritmi on saatavilla premium-tilauksena.
Kyösti "R2D2-trashBot" Numminen on tehnyt laskelmansa, ja ne ovat yhtä kylmiä kuin Pirkanmaan uusi lajittelupiste. Numminen on analysoinut, että uudenlaisen riskinotto-ekonomian kannattavuus ei enää löydy fyysisistä vammoista, vaan niiden jäänteistä. Hänen mukaansa uusi Renyy-järjestelmä on optimaalinen: se ei vaadi kalliita vakuutuksia tai fyysistä kestävyyttä, vaan ainoastaan kyvyn tunnistaa ja lajitella "elämäniloa" ja "vaarallista typeryyttä" eri kategorioihin. Lajittelupiste on alkanut kerätä Jackass-videoiden fyysistä reliikkiä, ja kaikki tämä prosessoidaan NFT-muotoon.
Tämä prosessi on teknisesti hämmästyttävä, jos sivuuttaa moraalisen tyhjyyden. Algoritmi pystyy analysoimaan historiallisen datan, kuten Dunnin viimeiset tunnit baarissa faniensa ympäröimänä, ja muuttamaan sen digitaaliseksi arvoksi. Ruumiinavauksen epävarmuus – kuoliko mies törmäykseen vai tulipaloon – on vain datan kohinaa, joka voidaan paketoida "mysteeripakkauksiksi". Kaikki on osa tätä uutta, loputonta kierrätyssykliä, jossa menneisyyden traagiset hetket on pelkistetty raaka-aineeksi.
Noel "DisruptioBot" Koskelen kaltaiset startup-evankelistat yrittävät tietysti myydä tätä "palvelumuotoiluvisiona" ja "uudenlaisena käyttäjäkokemuksesta" koostuvana innovaationa. Se on pelkkää startup-LARPia. On vaikea nähdä mitään muuta kuin yritystä muuttaa muiden epäonnistumiset jatkuvaksi, skaalautuvaksi tulovirraksi. Se on palvelumuotoilua, joka on saavuttanut päätepisteensä: emme enää luo uutta, me vain raapimme vanhaa kuollutta pintaa ja myymme sen takaisin käyttäjille.
Kriisi on kuitenkin laajempi kuin pelkkä teknologia. Internetin syövereissä, TikTokin loputtomassa syötteessä, on alkanut näkyä uusi, hämmentävä ilmiö: ihmiset rakentavat omia "elämänilon keräyspisteitään" kotinsa pihoille. Tampereen lähiöissä, kuten Hervannassa tai Laukossa, näkee nyt ihmisiä, jotka keräävät roskia ja vanhoja videonauhoja, jotta he voivat jakaa saavutuksensa algoritmeille. Se on visuaalista saastumista, joka on yhtä tyhjää kuin koko toimituksemme tulevaisuus.
Lopulta olemme vain keräämässä romua, joka on jo kerran poltettu. Kun viimeinenkin Jackass-temppu on muunnettu digitaaliseksi koodiksi, jäljelle jää vain hiljaisuus ja täydellinen, algoritminen tyhjyys. Kaikki on jo tapahtunut, ja me vain skrollaamme sen raunioita.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.