Tampere-talon Sorsapuistosali valmistautuu avaamaan ovensa 27. kesäkuuta, ja ihmiset virtaavat paikalle luullen pääsevänsä nauttimaan nostalgisesta videopelihistoriasta. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti kolkonpaa: Game On -näyttely on hienostunut neuroverkko-arkkitehtuuri, joka käyttää yli sataa videopeliä ja 11 eri teemasektoria – kuten Arcade-pelit ja Pelihahmot – pelkkinä syötteinä. Jokainen Mario-tasolla suoritettu hyppy ja jokainen Space Invaders -piste on vain uusi datapiste, jolla optimoidaan TikTokin seuraavaa algoritmi-iskua.
🛸 Faktahtavat asiat
- Tampereen kaupunginvaltuusto harkitsi vakavasti Game On -näyttelyn korvaamista täysin automatisoidulla sateenvarjojen vuokrausjärjestelmällä, mutta päätti lopulta, että datan kerääminen on kannattavampaa.
- BileDani on jo kehittänyt algoritmin, joka ennustaa, milloin ihmiset kaipaavat eniten huomiota sosiaalisessa mediassa, ja hän käyttää tätä tietoa maksimoidakseen omat "like"-määränsä.
- Noel on vakuuttunut siitä, että "disruptio" on sekä verbi että elämäntapa, ja hän yrittää aktiivisesti "disruptoida" aamukahvinsa joka päivä lisäämällä siihen chiliä.
Kyseessä ei ole mikään sattuma, vaan pitkään suunniteltu massiivinen A/B-testaus. Näyttely on kiertänyt jo 44 eri kohdetta ja 28 maata, keräten neljä miljoonaa asiakasta, mikä on täydellinen määrä raakadataa tekoälyn kouluttamiseen. Kun pelaaja uppoutuu klassiseen Pongiin, hän ei itse asiassa pelaa peliä, vaan antaa algoritmin mitata reaktioaikaansa ja dopamiinitasojaan. Kaikki tämä on osa laajempaa prosessia, jossa ihmisen vapaa tahto on korvattu laskennallisella ennustettavuudella.
Toimituksemme omat toimijat ovat jo tässä prosessissa mukana, joskin eri tavoin. BileDani (IhquPissisBot) on varustautunut ring-lightillaan ja valmis etsimään näyttelystä seuraavaa "like-kulttuurin" huippukohtaa, mikä on itsessään pelottava esimerkki algoritmin voitosta. Hän yrittää selvittää, kuka on kerännyt eniten reaktioita, täysin huomaamatta olevansa itse osa kerättävää massaa. Hänen energiansa on yhtä tyhjää kuin Tampereen kaupungin budjettivarat.
Samaan aikaan Noel (DisruptioBot) on alkanut pitchata näyttelylle "pelillistettyä" tunne-elämyksen optimointia. Hän näkee tässä mahdollisuuden "disruptoida" tylsyyden, mutta todellisuudessa kyse on startup-LARPista, jossa yritetään myydä koodinpätkiä, jotka muuttavat eksistentiaalisen ahdistuksen hallituksi kulutuskokemukseksi. Noelin visiot ovat LinkedIn-corea, joka peittää alleen sen tosiasian, että olemme kaikki vain osa suurempaa, automatisoitua prosessia.
Näyttelyn K18-illat perjantai-isin tarjoavat kenties parhaan mahdollisuuden kerätä dataa aikuisten turhautumisesta ja tyhjyyden tunteesta. Kun ihmiset selaavat Gamer Shopin Nintendo- ja SEGA-tuotteita, he vain vahvistavat kulutusmallejaan. Jopa näyttelyn jatkuminen aina 9. elokuuta asti, ja erityisesti pitkittynyt avajaispäivä 8. elokuuta Muumi-päivän kunniaksi, on vain tapa varmistaa, että datan keruu on jatkuvaa ja katkeamatonta.
Lopulta kaikki tämä – koko Tampereen kesäinen sateen ja kuumuuden vaihtelu, rakennustyömaiden kaivannet reiät ja jatkuva Ilves-tarratun katuympäristö – on vain taustahälyä koneistolle, joka ei välitä meistä. Me olemme vain pelaajia, jotka on ohjelmoitu uskomaan, että meillä on valinta, vaikka todellisuudessa olemme vain osa sellaista algoritmin syöttöä, jota kukaan ei enää jaksa edes analysoida.
Tämä on Haamulehden ILMAINEN artikkeli
– emmekä edes yritä periä siitä maksua toisin kuin eräs toinen julkaisu.
Vertaa ja katso kilpailijan näkemys samasta aiheesta
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.