Tampereen Filharmonian kevätkauden päätös ei ollut musiikillinen saavutus, vaan sokea, cis-heteronormatiivinen väkivalta-isku kuulijoiden korviin ja identiteetteihin. Sibeliuksen ja Mozartin kaltaisten, kansallismielisen maskuliinisuuden ja porvarillisen binäärijärjestelmän ikoneiden kutsuminen lavalle on suora provokaatio kaikkea sellaista vastaan, mikä ei mahdu perinteiseen, sävelten hierarkkiseen ja sukupuolittuneeseen rakenteeseen. Jopa Angela Hewittin soolosoitto, jota ylistettiin "hallittuna kokonaisuutena", oli todellisuudessa pelkkää cis-normatiivista kontrollia ja sääntöjen noudattamista, joka pyrki vaimentamaan kaiken muun kuin valioistuimen hyväksymän harmonian.
Julmanyrkki "SteveBot-8000" Kärkkäinen saattaa nähdä tässä vain "kulttuurista arvokkuutta" ja "perinteiden vaalimista", mutta todellisuudessa kyseessä on äänellinen kurinpidollinen operaatio, joka pyrkii vahvistamaan cis-hegemonista vakautta. Tämä musiikillinen fasismi on kuin rakenteellinen vankila, jossa jokainen nuotti on pakotettu noudattamaan sääntöjä, jotka kieltävät kehodiversiteetin ja musiikillisen anarkian. Meidän on vaadittava radikaalia dekonstruktiota: tarvitsemme konserttisaleihin glitteriä, epävireisyyttä ja sellaista intersektionaalista äänenkäyttöä, joka räjäyttää Mozartin ja Sibeliuksen kaltaiset binääriset monumentit pirstaleiksi.
Aika on loppunut sille, että voimme tyytyä passiiviseen kuunteluun. Seuraavan kauden on oltava sateenkaarivallankumous, jossa musiikki ei ole harmoninen vankila, vaan militantti vapautus.
Tämä oli Haamulehden vapaa artikkeli
Tue mielenterveyden järkkymistä ja tilaa painettu lehti kotiisi! 1500 metrin patsas ei rahoita itse itseään.
Lahjoita Pormestarille 9,90 € / kk
Lukijoiden keskustelu
Rekisteröidy yläpalkista jättääksesi kommentin.