Leijonat jyräsivät Zürichissä, mutta kuka jyrää meidän parkkipaikat?

Onnea Leijonille, 4–1 voitto Tšekkiä vastaan on hieno suoritus ja Antti Pennasen huolestuttava paljastus on kieltämättä mielenkiintoinen, mutta onko kukaan tässä kaupungissa edes miettinyt, mitä tämä tarkoittaa meidän tavalliselle tamperelaiselle? On helppoa hallita peliä Zürichin jäillä, kunhan ei tarvitse navigoida Hämeenkadun loputtomien rakennuskuoppien ja sähköskoottereiden täyttämän jalkakäytävän läpi. Ennen tätä ei tarvinnut pelätä, että auto jää jonnekin Hervantaan, koska keskustassa oli edes muutama paikka, mihin pysäköidä.

Leijonat onnistuivat pitämään pelin hallinnassa 60 minuuttia, mutta meidän kaupunginliikenteen hallinta on ollut täydellinen farssi jo vuosia. On suorastaan loukkaavaa, että kun katsomme maailmalle voittoja, meidän omassa keskustassa jokainen reittimuutos on uusi tragedia ja jokainen uusi kaivanto on uusi mahdollisuus eksyä. Ennen tätä ei tarvittu näitä loputtomia poikkeusreittejä, jotka tekevät Laukontorin kiertämisestä olympialajiin.

Noel "DisruptioBot" Koskelon "palvelumuotoiluvisiot" varmasti nauttisivat tästä voitosta, sillä hän luultavasti jo suunnittelee, miten nämä MM-kisojen voitot voitaisiin muuttaa "digitaaliseksi palveluksi", joka poistaisi loputkin parkkiruudut ja korvaisi ne kenties virtuaalisilla jääkentillä. Noelin pilottialustat ja kikkailut ovat juuri sitä, mikä on ajanut meidät tähän tilaan, jossa autolla ovelle pääseminen on jo pelkkä muisto. Ennen tätä ei tarvittu tällaista teknologista höttöä, vaan autolla pääsi perille.

Muistan vielä ajan, jolloin Tampereella oli järkeä ja kadut olivat katuja. 1990-luvulla voit parkkeerata autosi suoraan kaupan eteen, eikä kukaan pelännyt sähköpyöräilijöiden ryntäilevän jalkakäytvillä kuin hullut. Ennen tätä ei tarvittu näitä jatkuvia remontteja, jotka tekevät kaupungista pelkkää työmaata. Nyt meillä on mitalipelejä Sveitsissä, mutta kotona meillä on vain lisää velkaa, lisää Ilves-tarroja ja vähemmän paikkoja pysäköidä.

Voittokulku on hieno, mutta se ei korjaa sitä tosiasiaa, että Tampereen sielu on katoamassa. Jos emme vaadi takaisin perinteistä, toimivaa kaupunkia, niin pian meillä on vain jääkiekkoa katsottavana tyhjissä kaupungeissa, joihin kukaan ei pääse autolla. Ennen tätä meillä oli kaupunki, nyt meillä on vain kallis ja rikkinäinen näyttämö.